Uutiset

Blogi: Tasa-arvon mallimaassa pörssiyhtiötä johtaa useammin Juha kuin nainen

100 vuotta sitten suomalaisnaiset saivat äänioikeuden ja pääsivät äänestämään ensimmäisinä naisina maailmassa. Olen loputtoman kiitollinen ja ylpeä saadessani kutsua itseäni suomalaisnaiseksi ja eläessäni globaalilla tasolla hyvin tasa-arvoisessa maassa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö parannettavaa olisi ja paljon. 


Minusta tasa-arvoisessa yhteiskunnassa miesporukassa olevaa naista katsotaan silmiin, puhuttaessa taloudesta ja johtajuudesta. Minusta tasa-arvoisessa yhteiskunnassa nainen ei joudu puntaroimaan uran ja perheen välillä, sen useammin kuin miehetkään. Minusta tasa-arvoisessa yhteiskunnassa naisekonomi tienaa  täsmälleen saman verran samasta työstä kuin miesekonomi. Minusta tasa-arvoisessa yhteiskunnassa pienen lapsen äidin sopivuutta aikaa vievään johtotehtävään ei kyseenalaisteta tippaakaan enempää, kuin pienen lapsen isän sopivuutta samaiseen tehtävään.


Faktat ja todellisuus on melko kaukana tasa-arvosta. Toki en väitä, etteikö Suomessa olisi myös tasa-arvoisesti ajattelevia ja käyttäytyviä henkilöitä ja perheitä, mutta valitettavan usein yhteiskuntamme olettamukset ja asenteet elävät vieläkin 1800-luvulla.  
Naisten ja miesten palkkaerot vaihtelevat toki ammattikunnittain, eikä kaikilla aloilla tilanne ole ongelmallinen. Kuitenkin esimerkiksi suomalaisilla ekonomeilla palkkaerot ovat suorastaan häpeälliset. Suomen ekonomien mukaan miesekonomien mediaani palkka on samaa luokkaa korkeapalkkaisten naisekonomien kanssa, kun taas keskiarvolta matalapalkkaiset miesekonomit tienaavat saman verran kuin on naisekonomien mediaani palkka. Ja kyllä tätä voidaan selittää sillä "kun naisten vaan nyt pitäisi hakea yhtä lailla johtotehtäviin" tai muilla kantamattomilla argumenteilla, mutta siltikin kun suljemme pois asemataso erot, poissaolo vuodet ja päivät (joita naisille tulee huomattavasti enemmän, yleisen olettamuksen takia, että naiset jäävät lasten kanssa kotiin)  sekä toimialat, jää edelleen palkkaeroista selittämättömäksi 11% miesten ja naisten välillä. 


Mutta mitä sitten asialle voisi tehdä? Minusta kaikki lähtee siitä, että yhteiskuntamme kannustaa ja panostaa tasa-arvon toteutumiseen systemaattisesti, ja luo erilaisia kannustimia muun muassa siihen, että yhä useammassa perheessä myös isä viettäisi vanhempain vapaata lapsensa kanssa. Mielestäni on myös lapsen oikeus saada rakkautta, läheisyyttä ja aikaa kummaltakin vanhemmalta. Mielestäni loistavia kannusteita olisivat esimerkiksi verohelpotukset perheille, jotka jakavat vanhempainvapaita tasaisesti sekä kertakorvaus myös isän työnantajalle, jos isä jää pitkälle vanhempainvapaalle. 2500€ kertakorvaus on loistava alku nostamaan naisten arvoa työmarkkinoilla, mutta kertakorvaus vanhempainvapaalle jäävän isän työnantajelle kannustaisi myös miesvaltaisia aloja ja miesten työnantajia ylipäätään suhtautumaan myönteisesti pitkään poissaoloon töistä.


Yhteiskunnassamme juurtuneet asenteet ja ennakkoluulot ovatkin asian haastavin osuus ja se vaati varmasti töitä sekä useita tien raivaajia, ennen kuin täydellinen tasa-arvo saavutetaan. "Naisen ja miehen roolit" ovat syvällä alitajunnassamme ja välillä emme edes itse tiedosta sortuvamme stereotypioihin. Stereotypioissa ja alitajuntamme ajatusmalleissa suuressa osassa on myös mainosten antamat mielikuvat ja kotoa saatu esimerkki. Näihin on ehkä haastava puuttua, mutta uskon että kun jaksamme olla kärsivällisiä nämäkin asiat tulevat muuttumaan.

Uskon myös, että osittain se on meistä itsestämme kiinni. Ei kaikki, mutta osittain kyllä. Nostan suunnattomasti hattua Minna Canthille ja muille lasikaton murtajille, jotka ovat itsevarmoina, sinnikkäinä ja oman arvonsa tuntevina raivannut tiensä läpi mustien pukujen. 


Olin kerran työni puolesta eräässä seminaarissa ja sen päätteeksi suorastaan romahdin. Vaikka pidän itseäni melko sisukkaana, siinä hetkessä tunsin, että vaikka kuinka yritän, äijät ottaa tosissaan vain äijät, ja naisena vaikka sanoisin täsmälleen samat asiat samalla tavalla, kuin vieressä seisova äijä, minua ei otettaisi yhtä tosissaan. Varmasti olisin voinut tehdä jotain itseni kohdaltakin paremmin, ja mielestäni tämä "äijien" käytös kertoo jotain myös heidän sivistyksen tasostaan, mutta sillä hetkellä tilanne suorastaan musersi minut. Hetken ajattelin, että ehkä olisi helpompaa vain jäädä sinne kotiin hellan ja jääkaapin väliin, ja saada arvostusta edes hyvänä vaimona, mutta silloin päätin etten aikoisi luovuttaa; jonain päivänä tulisin kirjoittamaan kirjan Lyömättömät lyödyt suurista lasikattojen murtajista, kuten Minna Canth. Mitä olisi käynyt jos Minna Canth olisi luovuttanut? Olisivatko vaimot edelleen aviomiestensä holhouksessa? Kuka tietää. 


Erittäin itsevarmaa ja sisukasta tasa-arvon päivää kaikille! 
 
Aino-Riikka Simula
Liittohallituksen jäsen




Palaa otsikoihin