Uutiset

7.9.2017

KEMPPI JA USA: Where things happen

“Young man, I want you to remember, you can’t have everything your own way”, totesi USA:n Kongressin edustaja Carl Hayden luopuessaan edustajan tehtävistä 1969. Nuoruuden haikailun lisäksi tähän lauseeseen kiteytyy myös kansainvälisen yhteistyön ydin. On ollut helppo kritisoida tuntematonta, mutta aikaa vievää rakentaa toimivaa yhteistyötä.

Sain kunnian päästä mukaan Yhdysvaltojen valtion intensiiviseen International Visitor ohjelmaan. Se tarkoittaa muutaman viikon aktiivista tutustumista maailman suurmahdin sielunelämään - vallanjakoon, yhteistyön muotoihin ja kulttuuriin - ensin hallintokuplassa Washingtonissa ja myöhemmin muualla Yhdysvalloissa.

Ensimmäisten päivien havaintoja Washingtonista:

We had the Hurrigane Harwey and the Hurrigane from the White House”. Viimeaikainen luonnonkatastrofi maan eteläosissa on tehnyt massiivisia tuhoja ja aiheuttanut mittavaa vahinkoa, mutta se on myös tuonut ilmastonmuutoksen pöytäkeskusteluihin. Teksasin osavaltion jarruttelu ympäristökysymyksissä näyttäytyy tuhojen myötä negatiivisessa valossa. Trumpin vierailu tulva-alueella oli merkittävä myötätunnon osoitus, mutta Pariisin ilmastosopimuksesta eroamista kuulee kritisoitavan kaikkialla kongressista kaduille. USA on astunut kaksi askelta taaksepäin ympäristö- ja ilmastoasioissa. Presidenttiin kohdistuvalta avoimelta ja suorasanaiselta kritiikiltä en ole säästynyt ravintolassa, en taksissa, en valkoisen talon edustalla enkä edes oopperassa. Katukuvassa Washingtonin väki tuntuu olevan yksimielidiä siitä, että USA on valinnut väärän presidentin. Mielenosoituksiin päätyy helposti, sillä niitä on melkoinen määrä Valkoisen talon kaltereiden edessä.
21439460_10155698203009583_1911733687_o
Olen ollut kuitenkin positiivisesti yllättynyt siitä, miten valtaa on tietoisesti haluttu jakaa alueiden kesken oikeudenmukaisesti. Vaikka USA:n vallanjako näyttää paperilla lähes yhtä sekavalta kuin tiikerikakku, se nojaa tukevasti hajauttamisen ja lähidemokratian arvojen varaan. Toisin kuin uutiset ovat antaneet ymmärtää merten taakse, USA ei tunnu olevan myöskään riippuvainen vain presidentistään. Washingtonissa valta jakaantuu presidentin, senaatin ja kongressin kesken tasaisesti. Osavaltiot vastaavat muun muassa terveyspalveluista, rikoslaista, turvallisuudesta ja verotuksesta. Uuden ajan ongelmana erilainen verotus osavaltioiden kesken on johtanut siihen, että veroshoppaajat eivät osta tuotteita kaupoista, vaan tilaavat on-line sen osavaltion alueelta, missä tuote on saatavissa verovapaasti. Kahden valtapuolueen järjestelmä on vastakkainasetteluun lietsova. Kaipaan poliittista keskustaa.
21458418_10155698202889583_147223268_o
Uutislähteitä on niin paljon, että epäilen kenenkään pysyvän niiden perässä. Kadunkulmasta voi poimia jonkun viidestätoista ilmaisjakelusta tai sitten voi ostaa jonkun kymmenistä sanomalehdistä. Voiko demokratia toimia hallitsemattoman tietomassan keskellä? Kuka saa viestinsä läpi? Yhdysvaltain vaalijärjestelmä on ehdokkaille ja puolueille kallis ja tiedottaminen raskasta. Suomalaisena nuorena poliitikkona en kehuisi Suomen vaalikustannuksilla, mutta esimerkiksi pohjoisessa Islannissa nuorille ehdokkaille ei koidu henkilökohtaisia kustannuksia puolueiden tuen ollessa kohtuullinen. Suomella ja USA:lla on siis yhteinen haaste: kuinka teemme vaaleistamme esteettömät kaikille ehdokkaille varallisuudesta riippumatta? Tutkiva journalismi ei myöskään ehdi kuittaamaan kaikkien kirjoitusten oikeellisuutta. Uutisten määrä ja tempo aiheuttaa kyllästymistä, jonka seurauksena jopa presidentti voi jättää argumentoimatta televisiossa sanomisiaan sivuuttamalla ne kommentilla: ”That’s fake news.” Suomi tulee pian perässä, ellei tiedon oikeellisuutta pystytä valvomaan USA:ta paremmin.

21460185_10155698202724583_1748973625_o
Olen hämmästynyt, kuinka vahvasti ihmisten jako rodun ja ihonvärin perusteella elää edelleen Washingtonin katukuvassa ja ihmisten puhekulttuurissa. Varallisuus ja koulutustaso eriytyy edelleen ihonvärejä mukaillen. Kun terveydenhoitojärjestelmä ei toimi, niin luokkaeroilla on iso merkitys myös ihmisten elinikään ja elämänlaatuun. Hyvä puoli on se, että aktiivinen järjestökenttä tekee valtavan hyvää työtä vastakkainasettelun kuromiseksi. Myös pariskunta Obamaa muistetaan kiittää tehdystä työstä rotuerottelun poistamiseksi. Suomalaisten tulisi ymmärtää maan sisäinen vastakkainasettelu paremmin, jotta kykenisimme kommentoimaan maan tilaa, hyvinvointia tai tekemään toimivaa yhteistyötä esimerkiksi koulutusviennissä. Martin Luther Kingin kuuluisa puhe "We have a dream" tuntuu edelleen ajankohtaiselta: "Now is the time to rise from the dark and desolate valley of segregation to the sunlit path of racial justice."

21458604_10155698212224583_24582481_o
Yhdysvaltalaisen järjestökentän järjestelmällinen vaikuttaminen on ihailtavaa. Sain kunnian tutustua isoihin ihmisoikeusjärjestöihin, joiden toiminnan tuloksellisuudesta, vaikuttavuuden arvioinnista ja tavoitteiden seurannasta monen suomalaisen järjestön tulisi ottaa oppia. Tarkat raportointijärjestelmät auttavat kiinnostuneita äänestäjiä hahmottamaan edustajien motivaatiota edistää etukäteen sovittuja tavoitteita ja teknologiaa hyödynnetään useassa paikassa tehokkaasti järjestökentän tukena. Massiivinen USA:n valtakoneisto nostaa järjestökentän merkitystä edunvalvonnassa. Opittavaa USA:lla tuntuu puolestaan olevan politiikan ja järjestökentän yhteistyön tiivistämisessä ja järjestökentän rahoituksen läpinäkyvyydessä.

Todellisuudessa tiedämme USA:n presidentistä tai maailman menosta kovin vähän. Vielä vähemmän tiedämme siitä, miltä maa näyttää kolmen vuoden päästä. Koska maailman tulevaisuus on riippuvainen yhteistyöstä ja kyvystä kehittyä, koen innostavaksi velvollisuudekseni tutustua Yhdysvaltoihin paremmin.


September 6th, 2017.
Greetings from Washington,

Hilkka Kemppi

puheenjohtaja

Palaa otsikoihin