Lapsiperheköyhyys ei ole ainoastaan harrastusten puutetta tai ruokakaapin tyhjyyttä, vaan myös osattomuutta, häpeää ja ulkopuolisuutta.
Samassa se on hyvinvointiyhteiskuntamme todellisuuskuva yhä useammalle lapselle: se on lapsi, joka ei uskalla pyytää kavereita kylään. Se on nuori, joka oppii lapsuudesta asti toivomaan elämältä vähemmän. Pahinta on, että vaikutukset heijastuvat pitkälle aikuisuuteen. Pitkittynyt köyhyys murentaa mielenterveyttä, heikentää itsetuntoa ja kaventaa tulevaisuuden mahdollisuuksia. Samalla se periytyy sukupolvelta toiselle. Tähän meillä ei ole varaa. Jos emme onnistu poistamaan näköalattomuutta, joka köyhissä lapsiperheissä kytee, lasku on yhteiskunnallisesti mittaamattoman iso – paitsi taloudellisesti, myös inhimillisesti.
On hyvin vaikea sivuuttaa sitä tosiasiaa, että juuri ne perheet, jotka juuri nyt eniten tarvitsisivat tukea, joutuvat yhteiskunnallisesti hyvätuloisten verokevennyksien maksajiksi. Orpo-Purran hallituksen prioriteettilistan kärkeen on noussut eriarvoistavamman Suomen rakentaminen.
Politiikan suuntaa voi onneksi muuttaa: tässä maassa voidaan tehdä poliittisia päätöksiä lapsiperheiden hyvinvointia ajatellen. Kattava sosiaaliturvajärjestelmä on ollut suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan merkityksellisen keino suojella lapsia köyhyydeltä; sillä on tutkitusti ollut tehokas lapsiperheköyhyyttä vähentävä vaikutus. Samalla totta on, että sosiaaliturvaa on uudistettu vuosikymmenien aikana pala palalta ja vailla koordinaatiota. Tämä on tuonut sosiaaliturvaan tilkkutäkkimäisyyttä, kun sosiaaliturvan osia on paikkailtu ja uusia etuuksia lisäilty ilman kokonaisuuden huomioimista. Uusi eteen tullut ongelma on ollut helpompi ratkaista luomalla uusi etuus, kuin virtaviivaistamalla jo olemassa olevia.
Nykyisellään sosiaaliturvajärjestelmä on hyvin byrokraattinen, eikä lopulta palvele sen kaikista merkityksellisintä osaa: ihmistä. Lapsiperheillä tulot voivat heilahdella esimerkiksi vanhempainvapaiden, osa-aikatyön, työttömyysjaksojen tai matalapalkkaisten töiden vuoksi. Esimerkiksi monille pienituloisille vanhemmille osa-aikatyö tai pätkätyö ei nykyjärjestelmässä kannata, koska tuet leikkautuvat pois. Siksi sosiaaliturvajärjestelmää täytyy uudistaa pikimmiten, kohti vastikkeetonta perustuloa, jossa jokainen tienattu euro parantaa aina toimeentuloa tarjoten turvaa arkeen.
Lapsiperheköyhyyden torjuminen on yksi tärkeimmistä investoinneista, jonka voimme yhteiskunnallisesti toteuttaa. Jokainen lapsi ansaitsee mahdollisuuden unelmoida ja nähdä tulevaisuuden toiveikkaana. Politiikan suurimpia tehtäviä on vahvistaa ihmisten luottamusta siihen, että huomenna voi olla paremmin kuin tänään. Sen vuoksi myös päätösten tulee rakentaa tulevaisuutta, jossa jokaisella lapsella on mahdollisuus kasvaa ilman köyhyyden tuottamaa taakkaa.
Milla Veteläinen
Keskustanuorten edustaja puoluevaltuustossa
