Suomalainen ruoantuotanto perustuu poikkeuksellisen korkeisiin vaatimuksiin. Eläinten hyvinvointi, antibioottien vähäinen käyttö, tiukat kasvinsuojeluaineiden rajat ja kattava jäljitettävyys ovat suomalaisen ruoan keskeisiä vahvuuksia. Mercosur-sopimuksen mahdollistava tuonti uhkaa vääristää kilpailua, jos kevyemmällä sääntelyllä ja alhaisemmilla kustannuksilla tuotetut tuotteet päästetään samoille markkinoille kotimaisen tuotannon kanssa. Tämä luo painetta hintojen laskuun ja tietää jälleen kylmää kyytiä suomalaiselle tuottajalle.
”Ei ole reilua, että markkinoille annetaan vyöryä tuotteita, jotka eivät ole lainkaan vertailukelpoisia kotimaisten tuotteiden kanssa. Samaan aikaan suomalaiset tuottajat noudattavat maailman tiukimpia tuotantostandardeja ilman, että työpanoksesta saataisiin oikeasuhtainen korvaus”, huomauttaa Keskustanuorten liittohallituksen jäsen Paavo Korhonen.
Mercosur-sopimukseen sisältyy tuontikiintiöitä herkille maataloustuotteille kuten lihalle, mutta kiintiöt eivät yksin riitä turvaamaan reilua kilpailua. Tuontikiintiöt koskevat koko EU:n markkinaa ja voivat aiheuttaa merkittävää hintapainetta myös Suomessa. Jos sopimusta viedään eteenpäin, on varmistettava, että tuonti täyttää EU:n yhteiset eläin-, ympäristö- ja laatuvaatimukset, ja että näiden noudattamista valvotaan tehokkaasti.
”On tunnistettava, että tuotantovaatimuksia ei voida täysin yhtenäistää. Tämä tarkoittaa, että kansallisesti on vahvistettava keinoja, kuten selkeitä alkuperä- ja tuotantotapamerkintöjä kaupassa ja ravintoloissa, jotta kuluttajille turvataan todellinen mahdollisuus tehdä tietoisia valintoja. Muuten puheet kotimaisen maatalouden tukemisesta jäävät ontoksi”, jatkaa Korhonen.
Samaan aikaan on tunnistettava, että sopimuksessa on myös vientimahdollisuuksia. Mercosur-alueella on kasvavia markkinoita, ja Suomen hallitus tavoittelee perustellusti myös ruokaviennin kasvua. Suomi ei kilpaile hinnalla eikä volyymilla, vaan laadulla.
Ruokaviennissä erityisesti maitotuotteet tarjoavat realistisimmat mahdollisuudet. Korkea hygieniataso, eläinterveys ja vahva jalostusosaaminen tekevät suomalaisista maitotuotteista kilpailukykyisiä myös kaukaisilla markkinoilla. Lihatuotteiden osalta on oltava rehellinen: Mercosur-alue on yksi maailman suurimmista lihantuotantoalueista ja samalla hyvin kansallismielinen. Mahdollisuudet ovat korkeintaan rajatuissa, korkealaatuisissa erityistuotteissa, ja silloinkin vain, jos tuotantoketjut ja riittävät volyymit saadaan toimimaan.
”On nurinkurista, että Suomessa osa laadukkaimmista lihanpaloista, kuten naudan ulkofileestä, päätyy matalan jalostusarvon tuotteiksi, kuten jauhelihaksi. Tämä ei tapahdu siksi, etteivätkö ne olisi kysyttyjä, vaan siksi, ettei kotimainen markkina aina mahdollista niiden täysimääräistä hyödyntämistä. Jos maatalousyrittäjien kannattavuutta todella halutaan parantaa, on uskallettava puhua myös siitä, kenelle ruokaa tuotetaan ja kuka on valmis maksamaan laadusta”, toteaa Keskustanuorten liittohallituksen jäsen Hannu Laturi.
”On myös tunnistettava, että ruokaviennissä onnistuminen voi parantaa maatalousyritysten kannattavuutta ja siten turvata nykyisen tuotantovolyymin säilymisen, tai joissain tapauksissa jopa sen kasvattamisen. Kannattava maatalous on huoltovarmuuden perusta. Vientiin tuotettu ruoka ei ole riski Suomen ruokaturvalle, vaan osa sen vahvistamista. Kriisitilanteissa vienti voidaan keskeyttää ja tuotanto suunnata kotimaan tarpeisiin. Siksi on tärkeää, että Suomella on mahdollisimman korkea omavaraisuus ja elinvoimainen tuotantokapasiteetti myös normaalioloissa”, Laturi päättää.
