Keitä me olemme?

Pohjoisella pallonpuoliskolla, Euroopan Fennoskandian maisemissa, sijaitsee “Suomeksi” kutsuttu maa-alue. Se jakaa rajansa lännessä sijaitsevien Norjan ja Ruotsin kanssa sekä idässä varjostavan Venäjän kanssa. Itse se jää näiden väliin. Maa tunnetaan kylmästä ilmastostaan, suurimman osan sen pinta-alasta peittävästä metsästä, joulupukista sekä hiljaisesta mutta sinnikkäästä kansastaan. Totta tosiaan, myös siellä, havupuiden peittämässä tuhansien järvien maassa, asuu yli viisi ja puoli miljoonaa ihmistä. Siellä asumme me, suomalaiset.

Me suomalaiset olemme jo itsenäisyydestä asti yrittäneet löytää paikkaamme maailmassa. Olemme idän ja lännen rajapyykki emmekä suoranaisesti kuulu kumpaankaan. Emme ole osa Manner-Eurooppaa, mutta emme kuulu Skandinaviaankaan. Myös historiamme ja kielemme poikkeavat yleisestä eurooppalaisesta perinteestä. Keitä me oikein olemme?

Käytännönläheisyys ja sisu ovat yhteiskuntamme tunnetuimpia piirteitä. Ne ovat muodostuneet osana historiaamme: nälkävuosista, eri kuningaskuntien alaisuudesta, sotien runtelemasta kansasta ja vaaran vuosista. Ne ovat mahdollistaneet selviämisemme vastoin kaikkia odotuksia ja muovanneet käsitystämme siitä, keitä olemme.

Tätä samaa on tehnyt myös luonto ja ympäristö. Kun asuu kylmässä, harvaan asutussa pohjoisessa, jossa sääolosuhteet ovat määrittäneet elämänkulun, on tultava hyvin toimeen luonnon kanssa. Tätä ohjetta suomalaiset ovat kuunnelleet tarkasti, ja näin Suomen luonto ja ympäristö ovat säilyneet maailman puhtaimpien joukossa.

Aiemmin mainitsemani asiat ovat osa suomalaista kulttuuria. Kulttuuria, joka rakentaa sitä, keitä olemme. Sillä suomalainen kulttuuri on muutakin kuin maalauksia ja patsaita. Se on sauna kotona, terveyspalvelut, puhdas luonto, jokamiehenoikeudet, koulutus ja paljon muuta. Se on suuri osa arkeamme, niitä asioita, joita emme edes tule ajatelleeksi. Ne ovat niitä tekijöitä, jotka rakentavat sen, mikä erottaa meidät muista pohjoisen pallonpuoliskon kylmistä maa-alueista ja tekevät meistä meidät. Kulttuuri on oikeus ja se kuuluu kaikille. 

Jo 1800-luvulla Adolf Ivar Arwidsson tiivisti asian yhteen lauseeseen: ”Ruotsalaisia emme ole, venäläisiksi emme tahdo tulla, olkaamme siis suomalaisia”.