Tällä viikolla vietämme kansainvälistä naistenpäivää. Joku saattaa kutsua sitä myös juhlimiseksi, mutta asiaa tarkemmin katsoen syyt juhlaan ovat vähenemään päin niin meillä Suomessa kuin maailmalla.
YK:n tasa-arvojärjestö UN Women Suomen mukaan Suomessa menehtyi väkivaltaisesti viime vuonna useita naisia, Helsingin poliisille ilmoitettujen seksuaalirikosten määrä on kasvanut viime vuosina merkittävästi ja Suomi loistaa kärkisijoilla, kun tarkastellaan EU:n väkivaltaisimpia maita naisille. On selvää, että Suomi ei ole tasa-arvon suhteen valmis ja tilastot osoittavat, että kehitys voi kääntyä myös väärään suuntaan. Maailmalla tilanne on huomattavasti synkempi, mutta se ei pienennä Suomen ongelmia.
Afganistan on surullinen esimerkki siitä, että naisten oikeuksia voidaan myös viedä. Talibanin valtaan nousun jälkeen vuodesta 2021 lähtien naisten oikeuksia on kavennettu systemaattisesti muun muassa rajoittamalla liikkumista ja opiskelua. Tuoreimmat uutiset kertovat entistä karumpaa totuutta siitä, että talibanin hallinto on asettanut uuden rikoslain, joka heikentää naisten asemaa maassa entisestään. Ylen mukaan laki ei anna naisille mahdollisuutta hakea tukea esimerkiksi sukulaisilta ilman aviomiehen lupaa ja se sallii käytännössä kaikenlaisen väkivallan naisia kohtaan. Afganistanin tilanne on kärjistynyt ääripään esimerkki, mutta silti todellisuutta, jota monet naiset elävät joka päivä.
Surulliset tilastot ja järkyttävät uutiset eivät saa lamaannuttaa. Töitä tasa-arvon eteen on tehtävä, koska tänään itsestäänselvyyksiltä tuntuvat oikeudet saattavat olla huomenna vaakalaudalla niin Suomessa kuin muualla maailmassa.
Naistenpäivänä ei ole vain juhlaa, vaan muistutus siitä, että oikeuksia voidaan myös menettää.
Veera Ursin
Keskustanuorten varapuheenjohtaja
