Englanninkieliset lainasanat lisääntyvät suomalaisten jokapäiväisessä puheessa vuosi vuodelta. Eri kieliä yhdistelevällä puhe- ja kirjoitustavalla on sekä omat kannattajansa että vastustajansa. Anglismien käyttö tuntuu olevan yleistä etenkin nuorilla, ja englanninkieliset ilmaukset ovatkin merkittävä osa monen puhekulttuuria.
Itse kuulun sekä anglismien käyttäjiin että vastustajiin. Huomaan hyödyntäväni englanninkielisiä ilmauksia puheessani erityisesti silloin, kun vitsailen kavereideni kanssa tai yritän selittää jotakin asiaa mahdollisimman nopeasti. Huumoritarkoituksessa englanninkielisiä ilmaisuja on kätevää käyttää silloin, kun vitsien aiheet liittyvät englannin kielellä julkaistuihin videoihin tai meemeihin. Kerronnassa taas englanninkieliset ilmaisut ovat sekä nopeita että tarkkoja: esimerkiksi suomen kielen merkitykseltään moninainen verbi ”vastata” sisältää englannin kielen sanat ”answer”, ”respond” ja ”reply”, jotka kaikki tarkoittavat hieman eri asioita. Mielipiteitä jakaa se, onko suurpiirteisyys kielemme heikkous vai vahvuus. Itse näen monitulkintaisuuden runoudessa ja kaunokirjallisuudessa vahvuutena, mutta asiateksteissä ja uutisoinnissa heikkoutena.
Harmikseni olen huomannut, että englanninkielisten sitaattisanojen käyttäminen tuntuu myös köyhdyttävän suomalaisten äidinkielen sanavarastoa. Ainakin itse joudun usein etsimään pitkään suomenkielisiä sanoja, kun ensimmäisenä mieleen tulevat vain niiden englantilaiset vastineet. Moni puhuu nykyään ”kiusallisen” sijaan ”awkwardista” ja ”määräpäivän” sijaan ”deadlinesta”. Sen sijaan, että sanottaisiin ”hyvä on”, sanotaan ”fine” ja ”itse asiassa” onkin usein ”actually”. Samaan aikaan lukuisia kuvaavia, kauniita ja sointuvia suomen kielen sanoja ei enää löydy monenkaan nykyihmisen sanastosta.
Usein myös ajatellaan, että sanojen lainaaminen muista kielistä lisää äidinkielemme rikkautta. Pääosin olen samaa mieltä, sillä monikaan täysin suomenkieliseltä kuulostava sana ei ole alun perin täältä lähtöisin. Sanojen epäsuora lainaaminen siten, että niitä muutetaan äänteellisesti kieleemme sopiviksi onkin varsin oivallinen tapa rikastuttaa puhekieltä. Mielestäni kuitenkaan vieraiden kielien sanoja ei kannata ottaa sellaisinaan käyttöön niin suuressa mittakaavassa kuin sitä nyt teemme.
Suomen kielen päivän kunniaksi heitänkin ilmoille haasteen: Mitä, jos pyrkisimmekin keskustelemaan myös ajankohtaisista asioista ja ilmiöistä mahdollisimman suomenkielisesti? Käytännön tilanteissa kieli kehittyy toimivaksi, ja uudet sanat vastaavat parhaiten käyttötarkoitustaan. Niin media ja toimittajat, kuin me muutkin kansalaiset voisimme miettiä, miten kuvaisimme suomen kielellä sellaisia asioita, joille ei vielä kotimaista sanaa ole. Myös poliitikkojen kannattaisi kiinnittää enemmän huomiota sivistyssanojen sijaan kansankielisyyteen, sillä se helpottaa ymmärtämistä ja pitää yllä kielemme rikkautta.
Suomen kieli ei ole latteaa, harmahtavaa ja pölyyntynyttä. Se voi olla myös ajankohtaista, asiantuntevaa ja sivistynyttä, värikästä, humoristista ja lennokasta. Meidän kielestämme on moneksi, kun vain sitä haluamme kehittää ja käyttää.
Venla Österberg
Keskustanuorten liittohallituksen jäsen
