Kesän kynnyksellä yhä useampi opiskelija pohtii samaa kysymystä: miten rahoittaa omaa arkea, jos kesätöitä ei löydy? Opiskelijan odotetaan ensisijaisesti kustantavan kesäaikaiset menonsa työnteolla. Nykyinen korkea työttömyysaste kuitenkin antaa opiskelijoille heikot näkymät kesän työllistymismahdollisuuksista.
Työmarkkinoiden tilanne on heikentynyt merkittävästi. KEHA-keskuksen työllisyystilastojen mukaan työttömien työnhakijoiden määrä on lisääntynyt selkeästi ja maaliskuussa 2026 työttömiä oli 342 800, mikä on 22 400 enemmän kuin vuotta aiemmin. Luku ei kuitenkaan kerro koko totuutta. Päätoimiset opiskelijat eivät sisälly tähän tilastoon, koska he eivät lähtökohtaisesti ole ilmoittautuneet työttömiksi työnhakijoiksi. Todellinen työnhakijoiden määrä on siis tilastoitua määrää korkeampi.
Samaan aikaan avoimien työpaikkojen määrä on laskussa. Maaliskuussa 2026 uusia avoimia työpaikkoja ilmoitettiin Työmarkkinatorille 42 000 eli 4 900 vähemmän kuin vuosi sitten. Yhtälö on selkeä; työnhakijoita on aiempaa enemmän, mutta työpaikkoja vähemmän. Tämän yhtälön seuraukset näkyvät suoraan opiskelijoiden arjessa. Syventyneen työttömyystilanteen vuoksi ihmiset on ajettu niin tiukille, että opiskelijoiden kanssa samoista kesätyö- ja jopa harjoittelupaikoista kilpailevat jo valmistuneet työttömät työnhakijat. Työpaikkoja ei yksinkertaisesti riitä kaikille, vaikka ihmiset olisivatkin valmiita ottamaan vastaan minkä tahansa paikan, joka ei välttämättä edes vastaa heidän koulutustaan. Monet opiskelijat joutuvatkin siis tyytymään työnhaussaan sähköposteihin, joissa todetaan, ettei ’’valintamme valitettavasti kohdistunut sinuun.’’
Entä mitä opiskelijan on tehtävä elämänsä rahoittamiseksi tilanteessa, jossa kesätyöt jäävät saamatta, vaikka työhakemusten lähettämiseen onkin käytetty paljon aikaa ja vaivaa? Seuraava mahdollisuus on opiskella kesällä, ellei opiskelija ole jo lukuvuoden aikana saanut kerättyä riittävästi opintopisteitä nostaakseen tukikuukausia kesän ajalta.
Kesäaikainen opiskelu kuitenkin tuskastuttaa etenkin montaa ammattikorkeakoulussa opiskelevaa, sillä monien ammattikorkeakoulujen kurssitarjonta on kesäajalle merkittävästi yliopistojen tarjontaa suppeampi, eikä omaan tutkintoon soveltuvia opintoja välttämättä juurikaan ole tarjolla. Kesäopintojen ollessa mahdollisia opintotukikuukausien käyttäminen elämän rahoittamiseksi kesällä ei myöskään ole monelle ihanteellinen vaihtoehto, sillä kesän ajalla nostetut opintotukikuukaudet lasketaan mukaan opintotukikuukausien kokonaismäärään. Toisin sanoen kesällä nostetut opintotukikuukaudet vähentävät tukikuukausia opintojen loppupuolelta, ellei opiskelija palauta tukikuukausia Kelalle. Lisäksi opintolaina katsotaan opiskelijan tulokseksi myönnettyjen tukikuukausien ajalta, vaikka lainaa
ei nostaisikaan. Tällöin opiskelija ei ole oikeutettu muihin tukiin tai etuuksiin, ellei hän ole nostanut ja käyttänyt täyttä opintolainaa myönnetyiltä tukikuukausilta. Viimesijaiseksi opiskelijan toimeentuloksi mielletäänkin Kelan perustoimeentulotuki, johon opiskelija on oikeutettu, jos hän ei saa kesäksi töitä ja opintotukikuukausien sekä opintolainan enimmäismäärä on nostettu.
Kysymys kuuluukin, milloin muulloin, kuin ihmisen opiskellessa, hänen odotetaan velkaantuvan toimeentulonsa vuoksi? Monet nuoret kokevat tilanteen epäoikeudenmukaiseksi etenkin nykyisenlaisessa työmarkkinatilanteessa, jossa neuvo siitä, että töitä saa vain ’’menemällä paikan päälle kysymään’’ tuntuu suorastaan todellisuudesta irtautuneelta. Opiskelijoiden kesäaikainen työttömyys ei tarkoita yksilön epäonnistumista, vaan se viittaa rakenteelliseen ongelmaan. Työpaikkoja ei yksinkertaisesti riitä kaikille, vaikka halua ja valmiutta työntekoon olisi. Jos yhteiskunta haluaa nuorten korkeakouluttautuvan, sen tulisi myös varmistaa, ettei kouluttautuminen johda kohtuuttomaan velkaantumiseen tai toimeentulon epävarmuuteen.
Kysymys ei lopulta ole vain opiskelijoista, vaan siitä, millaisena näemme tulevaisuuden työntekijät ja heidän arvonsa yhteiskunnan kannalta.
Heidi Matero
Keski-Pohjanmaan Keskustanuorten varapuheenjohtaja
