Yhteiskuntaa mitataan usein talouden, työllisyyden ja koulutustason kautta. Silti yksi kaikkein olennaisimmista mittareista jää helposti taka-alalle: miltä ihmisistä tuntuu elää tässä ajassa. Tuoreiden lukujen valossa nuorten kokemus turvattomuudesta on kasvanut hälyttävästi, eikä kyse ole pelkästä ohimenevästä tunteesta, vaan laajemmasta arvomaailman muutoksesta.
Nuorten kokemuksia kartoittava aineisto perustuu laajasti käytettyyn Nuorisobarometriin, joka on vuosien ajan tarjonnut systemaattista tietoa nuorten arvoista, asenteista ja kokemuksista. Sen pitkä aikajänne tekee muutoksista erityisen merkityksellisiä: kun samaa ilmiötä mitataan samalla tavalla vuosikymmenten ajan, voidaan havaita aidot trendit eikäpelkkiä hetkellisiä heilahteluja.
Tilastot ovat pysäyttäviä. Vuonna 2010 vain 9 % nuorista koki turvattomuutta yhteiskunnan arvojen ja asenteiden vuoksi. Nyt vastaava luku on 53 %. Kasvu ei ole marginaalinen, vaan moninkertainen. Kun tarkastellaan rinnalla arjen puheilmapiiriä, nähdään myös mahdollinen selittävä tekijä: keskustelun sävy on muuttunut. Yhä useammin keskustelu ei ole ymmärtämistä vaan kilpailua, jossa pyritään olemaan toista terävämpi ja nokkelampia.
Turvattomuus ei synny tyhjästä, vaan rakentuu pienistä hetkistä, katseista ja kommenteista, jotka kertovat, kuka tulee kuulluksi ja kuka jää sivuun. Nuorille tämä ei ole abstrakti yhteiskunnallinen ilmiö, vaan konkreettinen kokemus: tunne siitä, että keskustelussa ei ole tilaa keskeneräisyydelle tai eriäville näkemyksille ilman leimautumista.
Se, miten puhumme, vaikuttaa siihen, miltä maailma tuntuu. Kun keskustelu muuttuu jatkuvaksi nokkeluuden ja ylivoiman osoittamiseksi, sen seurauksena ei synny ymmärrystä vaan etäisyyttä. Siksi olennaista ei ole pelkästään se, mitä sanotaan, vaan miten sanotaan. Rakentava keskustelu ei tarkoita asioiden pehmentämistä tai ongelmien sivuuttamista, vaan sitä, että asioista voidaan puhua suoraan ilman tarvetta mitätöidä toista.
Nuorten kokemukset toimivat peilinä koko yhteiskunnalle. Kun yli puolet nuorista kokee turvattomuutta arvojen ja asenteiden vuoksi, kyse ei ole vain nuorista, vaan siitä, millaista keskustelukulttuuria rakennamme ympärillemme. Kysymys ei ole enää siitä, onko ongelmaa, vaan siitä, mihin suuntaan haluamme mennä. Jatkuuko kehitys kohti kovempaa, nopeampaa ja kärjekkäämpää keskustelua, vai löytyykö tilaa myös harkinnalle, kuuntelulle ja rehelliselle erimielisyydelle.
Lopulta ratkaisevaa ei ole se, kuka keskustelussa voittaa. Ratkaisevaa on se, jääkö keskustelun jälkeen tilaa muillekin. Tarvitsemme vähemmän kylmää järkeilyä ja enemmän inhimillisyyttä. Vähemmän nokkeluutta, enemmän suoraa ja rehellistä puhetta. Ilman niitä keskustelu ei ainoastaan kovene, vaan tyhjenee. Ja silloin jäljelle ei jää yhteistä tilaa, vaan joukko ihmisiä, jotka puhuvat, mutta eivät enää kohtaa.
Teemu Parkkila
Keski-Pohjanmaan Keskustanuorten puheenjohtaja
