Viime aikoina mediassa on ollut useita uutisartikkeleita, jotka ovat käsitelleet syntyvyyttä ja
siihen vaikuttavia tekijöitä. Helsingin Sanomat julkaisi 8.1. artikkelin, jossa käsitellään Viron
ja Suomen sosiaalietuuksia lapsiperheen näkökulmasta. Ero on huomattava, sillä Virossa
keskeinen periaate on, ettei lapsen syntymä saisi johtaa perheen elintason laskuun. Niin
ikään Ylen artikkelissa (julkaistu 11.1.) pohditaan erilaisten hedelmällisyyslukujen merkitystä
yhteiskunnallisesta näkökulmasta. Artikkelissa Väestöliiton tutkimusprofessori toteaa
Suomen nykyisen syntyvyyden olevan huolestuttavalla tasolla.
Syntyvyyden lasku ei ole uusi ilmiö, vaan ongelma on ollut tiedossa pidempään. Perheen
perustaminen on ja sen tulee olla henkilökohtainen päätös. Samalla on kuitenkin
tunnustettava, että yhteiskunnalliset rakenteet ohjaavat valintoja. Taloudellinen epävarmuus
ja kokemus siitä, että lapsen myötä elintaso väistämättä laskee, saavat monet siirtämään
perheen perustamista – joskus liian pitkälle. Helsingin Sanomien artikkelissa haastateltu
vanhempi toteaa, että mikäli he asuisivat Suomessa, heillä ei olisi nyt lasta. Virossa
koeputkihedelmöitys on maksuton Viron sairausvakuutuksen piiriin kuuluville, lisäksi
perhetukijärjestelmä on huomattavasti Suomen järjestelmää kattavampi.
Vaikka taustalla on myös historialliset syyt (Virossa syntyvyys on ollut kansakunnan
eloonjäämiskysymys), mielestäni on tarpeen pohtia nykyistä tehokkaampia keinoja tukea
lapsiperheitä ja ensimmäistä lastaan suunnittelevia pareja paremmin myös täällä Suomessa.
Alhaisen syntyvyyden vaikutukset ulottuvat pitkälle tulevaisuuteen. Väestörakenteen muutos
haastaa julkisen talouden kestävyyden, työmarkkinat ja eläkejärjestelmän rahoituksen.
Nuorten luottamus yhteiskunnallisten järjestelmien toimivuuteen on heikentynyt, mikä
osaltaan vähentää halukkuutta sitoutua pitkän aikavälin päätöksiin, kuten lasten hankintaan.
Korostan, ettei kaikkien tarvitse hankkia lapsia. Kuitenkin tosiasia on, että tämän päivän
lapset ovat myös tulevaisuuden veronmaksajia. Siksi on olennaista, että yhteiskunnallisten
järjestelmien kestävyyteen luotetaan. Kun uskoa tulevaan on, myös perheellistymiseen
liittyviä päätöksiä on helpompi tehdä ajoissa.
Taloudellisen epävarmuuden kokemus vaikuttaa perheellistymiseen ja koskettaa sekä
kaupungeissa että harvaan asutuilla alueilla asuvia. Suomessakin ajattelun on lähdettävä
jatkossa siitä, ettei lapsen syntymä heikentäisi perheen elintasoa. Tämä edellyttää rohkeita
poliittisia avauksia ja päätöksiä sekä valmiutta uudistaa perhe- ja sosiaalipolitiikkaa. Vain
uudenlaisten kokeilujen kautta voimme löytää toimivat ratkaisut. Kyse on investoinnista
tulevaisuuteen, ei pelkästä menoerästä.
Kristiina Oinonen
Kaupunginvaltuutettu, Joensuu
Pohjois-Karjalan Keskustanuorten piirihallituksen varajäsen
