Varusmiespalveluksen arki ja rakenteet estävät monissa tapauksissa palvelustaan suorittavia käyttämästä heille kuuluvia lomapäiviä. Erityisesti koulutuksiin sidotut palvelusjaksot, kuten aliupseeri- ja upseerikurssit, sekä palveluksen loppuvaiheen velvoitteet rajoittavat käytännössä mahdollisuuksia hyödyntää henkilökohtaisia lomia ja ansaittuja kuntoisuuslomia. Tällöin varusmies joutuu luopumaan hänelle kuuluvasta vapaa-ajasta omista lähtökohdistaan riippumattomista syistä.
Lomapäivien tarkoituksena on tukea varusmiehen jaksamista, palautumista ja motivaatiota palveluksen aikana. Mikäli lomien pitäminen ei ole palvelusjärjestelyjen vuoksi mahdollista, nykykäytäntö johtaa epäoikeudenmukaiseen tilanteeseen, jossa ansaittu etuus jää kokonaan toteutumatta. Tämä heikentää varusmiesten yhdenvertaista kohtelua eri joukko-osastojen ja palvelustehtävien välillä sekä horjuttaa kokemusta järjestelmän oikeudenmukaisuudesta.
Yhteiskunnassa on vakiintunut periaate, jonka mukaan ansaittua lomaa ei menetetä ilman hyvitystä. Työelämässä käyttämättömät lomapäivät korvataan työsuhteen päättyessä rahallisesti. Vaikka varusmiespalvelus ei ole työsuhde, periaatteellinen lähtökohta on sama: yhteiskunnan määräämä palvelus ei saisi johtaa siihen, että nuori menettää hänelle kuuluvan lepoajan ilman korvausta.
Käyttämättä jääneiden lomien rahallinen hyvittäminen vahvistaisi palvelusmotivaatiota ja osoittaisi, että yhteiskunta tunnistaa ja arvostaa varusmiesten sitoutumista yhteisen turvallisuuden puolesta. Samalla järjestelmä olisi selkeä, ennakoitava ja reilu kaikille, riippumatta palvelusajasta tai tehtävästä.
Hyvityksen tulisi olla kiinteä ja tasasuuruinen, ja sen voisi toteuttaa maksamalla varusmiehelle palveluksen päättyessä korvaus korkeimman päivärahan mukaisesti. Korvauksen saamisen edellytyksenä olisi, että varusmies suorittaa hänelle määrätyn palvelusajan kokonaisuudessaan. Näin varmistettaisiin järjestelmän oikeudenmukaisuus sekä vältettäisiin kannustinongelmat.
Olisi perusteltua kehittää varusmiespalvelusta suuntaan, jossa ansaittujen etuuksien menettäminen ei johdu palveluksen rakenteellisista syistä. Lomien hyvittäminen rahallisesti tilanteissa, joissa niitä ei ole ollut mahdollista käyttää, olisi kohtuullinen ja arvostava ratkaisu nuoria palvelustaan suorittavia kohtaan.
Pirkanmaan Keskustanuoret esittää, että Suomen Keskusta r.p. ryhtyy edistämään mallia, jossa varusmiehille maksetaan palveluksen päättyessä rahallinen hyvitys käyttämättä jääneistä henkilökohtaisista lomapäivistä ja kuntoisuuslomapäivistä korkeimman päivärahan suuruisena, edellyttäen että varusmies on suorittanut koko hänelle määrätyn palvelusajan.
