Hyvinvointivaltion tehtävä on tarjota asukkailleen riittävät edellytykset hyvään elämään. Nykyinen hallitus on leikkauspolitiikallaan kasvattanut tilastoidusti esimerkiksi lapsiperheköyhyyttä ja asunnottomuutta, tämän tehtävän vastaisesti. Hyvinvointivaltio ei ole hyvän tahdon ele, vaan yhteiskuntasopimus: me kannamme yhdessä vastuuta toisistamme.
Kun valtio epäonnistuu, seuraukset siirtyvät ympäröivän yhteisön kannettavaksi. Kantaahan yhteisö inhimilliset kustannukset, jotka syntyvät esimerkiksi ulkopuolisuudesta, yksinäisyydestä ja näköalattomuudesta.
Yhteisöllisyys ei kuitenkaan saa olla tekosyy valtion vetäytymiselle. Vahva yhteisö ja vahva hyvinvointivaltio eivät ole toistensa vastakohtia, vaan ne täydentävät toisiaan. Valtion rakenteellisen turvan tulisi mahdollistaa se, että ihmiset voivat kohdata toisensa tasavertaisina, eivätkä jatkuvassa selviytymistaistelussa.
Ihminen kaipaa yhteisöjä, kutenperhettä, työ- tai harrastusyhteisöä. Yhteisöksi riittää yksikin toinen ihminen, kasvotusten tai netin välityksellä, ohikiitäväksi hetkeksi tai koko elämän ajaksi. Olennaista on kokemus siitä, että kuuluu johonkin ja on arvokas.
Lopulta tullaan siihen, että me yksilöinä kohtaavaamme toinen toisemme empaattisesti, arvokkaina ja tasavertaisina. Kuinka? Tervehtien, kiittäen, kohteliailla sanoilla, auttavilla teoilla. Ojentamalla käden ja tarjoamalla sen mitä meillä on hetkessä antaa.
Yhteiskunnan sivistystaso mitataan siinä, miten se kohtelee heikoimmassa asemassa olevia ja todellinen välittäminen näkyy myös päätöksissä. Näin ystävänpäivän alla on hyvö muistaa erään kunnan slogan, ystävyys meitä yhdistää. Ja yhdessä pidämme huolen kaikista.
Ollaan ystäviä toisillemme. Hyvää ystävänpäivää!
Julia Pihlavisto-Hakala
Satakunnan Keskustanuorten varapuheenjohtaja
