Vaalitappion syyt
Laitoimme Suomen kuntoon, mutta se ei istunut oikeudentuntoon. Keskusta taantui jälleen asianhoitajapuolueeksi, jolle talouden kuntoon laittaminen oli itseisarvo. Puhuimme taloudesta, emmekä siitä, mitä kuntoon laitettu talous voisi mahdollistaa. Puhuimme liikaa asioista, emmekä riittävästi aatteesta, arvoista ja visioista. Viestimme 2015 oli ”Pannaan Suomi kuntoon” ja 2019 ”Pantiin Suomi kuntoon”. Vaaleja ei voiteta pelkästään menneillä saavutuksilla, vaan tarvitaan myös rohkeaa ja konkreettista visiota ja tavoitteita tulevaisuuteen.
”Nuorkeskustalaisten ajattelussa ihminen on aina keskiössä; markkinat ja talous ovat vain välineitä ihmisten hyvinvoinnin ja onnellisuuden saavuttamiseen.”
(Keskustanuorten periaateohjelma)
Ehdokkaiden terveiset vaalikentiltä olivat samansuuntaisia. Ehdokkailta vaadittiin perusteluja puolueen entisiin tekoihin. Uusien linjojen esiintuominen oli haastavaa, sillä puolueen uskottavuus oli heikko. Erityisesti koulutuspolitiikassa lupauksia ei otettu vakavasti. Kentillä vastaan tuli koulutusleikkaukset, taksiuudistus, aktiivimalli, Sipilä ja Berner. On rehellistä myöntää, että puheenjohtaja oli näissä vaaleissa meille rasite.
Keskusta epäonnistui tunteiden herättämisessä. Harmaan valtionhoitajan tai tiukan talouspolitiikan leima ei Keskustalle sovi. Keskusta sortui jälleen vaihtoehdottomuuden retoriikkaan. Se ei yksinkertaisesti toiminut. Puolueiden on kyettävä paremmin perustelemaan, miksi jokin päätös halutaan tehdä. Politiikassa on kyse arvovalinnoista.
Keskustalle talouden pitää olla vain väline, ei itseisarvo eikä politiikan tärkein tavoite. Keskustan pitää olla se puolue, joka puhuu köyhän asiasta. Keskustan äänestäjille ihmisen kokoiset asiat ovat tärkeitä. Keskustan pitää ottaa takaisin asemansa Suomen johtavana sivistysliikkeenä.
”Nuorkeskustalaisille sivistys on ylpeyttä omista juurista sekä ymmärrystä nykyisestä ja tulevasta. Sivistys on pyrkimystä jatkuvaan henkiseen kasvuun, avoimeen suhtautumiseen ja uuden oppimiseen. Sivistys on tiedon yhdistämistä kokemukseen. Nuorkeskustalainen sivistys ei ylenkatso maailmanvirtauksia, toisten uskomuksia, aatteita tai tapaa käsittää elämää, muttei myöskään anna ymmärrystä ihmisarvoa rikkoville tavoille, kulttuureille tai instituutioille.”
(Keskustanuorten periaateohjelma)
Näissä vaaleissa muilla puolueilla oli selkeä omistajuus johonkin selkeään, omaleimaiseen teemaan. Rakentava ja maltillinen keskustalaisuus jäi tiukempien linjojen varjoon. Keskustan on löydettävä jatkossa enemmän sellaisia teemoja, joissa kykenemme tarjoamaan vahvan vaihtoehdon ja ottamaan keskustelun johtajuuden.
Keskusta on historiallisesti kansanliike, jossa jokaisella on oikeus omaan ääneen ja jonka yhdessä päätettyjä linjoja puoluejohto puolustaa. Keskusta ei voi olla elitistinen puolue, jossa puheenjohtaja avustajineen tai puoluehallitus voi kävellä puoluekokouksen ja puoluevaltuuston päätösten yli. Puolueen linja on selvä: meidän mallimme on aidosti vastikkeeton perustulo. Puoluehallituksen hyväksymä malli on jo lähtökohdiltaan jotain aivan muuta.
Puoluedemokratia on nyt korjattava. Keskusta menestyy parhaiten silloin, kun se riitelee avoimesti, eikä puoluejohto sanele puolueen linjaa. Ylhäältä sanellut päätökset vain vieraannuttavat kenttäväkeä. Yhdessä tehtyihin päätöksiin sitoudutaan ja niitä on hyvä puolustaa.
Niin valtion kuin puolueen kehittämisessä pitää muistaa ylisukupolvisuus eli valtio, yhteiskunta ja puolue pitää jättää paremmassa kunnossa tuleville sukupolville. Nyt valtion talous jätettiin parempaan kuntoon, mutta puolue ja puolueen linja heitettiin romukoppaan. Tämä ei edusta keskustalaista tapaa toimia.
Hallitusyhteistyö
Kaikesta huolimatta Keskustaa äänesti näissä vaaleissa 423 920 suomalaista. Meillä on velvollisuus äänestäjiämme kohtaan edistää niitä tavoitteita, joita vaaleissa lupasimme. Ei olisi oikein äänestäjiä kohtaan, että julistautusimme oppositioon katsomatta ensin, voisiko keskeiset tavoitteemme sisällyttää hallitusohjelmaan. Oppositioon ei mennä, vaan sinne joudutaan.
Täysin ehdoton kynnyskysymys on ylisukupolvinen, vastuullinen talouspolitiikka. Sote-uudistus on toteutettava 18 maakunnan pohjalta jo tehdyn valmistelun pohjalta ilman laajaa valinnanvapautta. Sosiaaliturvaa pitää uudistaa aidosti vastikkeettoman perustulon pohjalta siten, että kannustinloukut poistetaan. Kynnys hallitukseen osallistumiseen on kuitenkin korkea. Antti Rinteen tukipuolueeksi emme halua.
Keskusta on ollut hallituksessa viimeksi muuna kuin pääministeripuolueena 80-luvulla. Sen jälkeen alkanut raju aaltoliike on ollut puolueelle raskasta ja kuluttavaa. Aina, kun olemme oppositiossa, sinipuna antaa kylmää kyytiä koko Suomelle. Olisiko aika kokeilla jotain muuta? Ainakin viime hallituskaudella Kokoomus onnistui hallitusyhteistyöstä huolimatta pitämään puolueen omia kantoja esillä meitä paremmin.
Kannatuksen nosto oppositiossa ei ole mikään luonnonlaki. Esimerkiksi sellaisessa oppositiossa, jossa olisi lisäksemme Vasemmistoliitto ja Perussuomalaiset, olisi oman viestimme esiin tuominen haastavaa ääripäiden puristuksessa. Vastuuton oppositioräksytys ei ole keskustalainen tapa toimia, joten oppositiossa pitää olla valmis muodostamaan realistisia ja varteenotettavia vaihtoehtoja hallituksen esityksille ja toimia samalla vaihtoehtona muille oppositiopuolueille. Ilman selkeää linjaa se ei onnistu.
Tulevan hallituksen pöydällä on paljon historiallisia uudistuksia. Emme halua jäädä niiden pöytien ulkopuolelle, joissa päätetään suomalaisten terveydenhuollosta ja sosiaaliturvasta vuosikymmeniksi eteenpäin. Sinipunahallitus tarkoittaisi keskittävän, suurkuntapohjaisen sote-mallin junttaamista ja kotimaisen ruoantuotannon alasajoa.
Hyvä punamultahallitus voisi parantaa porvariyhteistyön jättämiä haavoja jopa paremmin kuin neljän vuoden oppositiotaival. Helppoa se ei kuitenkaan tulisi olemaan – hallituksessa luottamus on lunastettava teoilla pelkän puheen sijaan. Onko Keskusta valmis tarttumaan tähän haasteeseen?
Ylimääräinen puoluekokous
Keskusta on tuuliajolla, ja tarvitsee kipeästi uutta suuntaa ja kipparia.
Keskusta tarvitsee uuden suunnan ja vision. Emme kaipaa enää yhtään sellaista puoluekokousta, jossa yksi puheenjohtajaehdokas taputetaan valituksi ilman todellista kilpaa ja visiota. Puheenjohtajaehdokkaiden pitää tarjota oma visio Keskustasta 2020-luvulla. Ylimääräisen puoluekokouksen tarkoitus ei saa olla vain vaihtaa puolueen keulakuvaa, vaan nyt tarvitaan rapsakkaa keskustelua arvoista, aatteesta ja puolueen toiminnasta.
Puheenjohtajavalinnassa ei pidä kangistua vanhoihin kaavoihin – vakavasti on otettava myös sellainen vaihtoehto, että puheenjohtajan ei tarvitsisi olla puolueen ykkösministeri tai edes kansanedustaja. Puheenjohtajalta on löydyttävä aikaa puolueen johtamiseen ja uudistamiseen.
Ylimääräisessä puoluekokouksessa on käytävä myös varapuheenjohtajavaali. Pelkkä puheenjohtajan vaihto ei riitä, vaan puoluekokouksen on saatava valita koko puoluejohto Keskustan uutta lukua ja nousua johtamaan.
Lisätietoja:
Suvi Mäkeläinen
Keskustanuorten puheenjohtaja
+358 50 384 6820
suvi.makelainen(a)keskustanuoret.fi
