Kevään lomaviikoilla kansat pakkautuvat Lapin hiihtokeskuksiin, tuntureihin ja laduille. Ihmisen luontainen tarve olla luonnon kanssa vuorovaikutuksessa on kiistaton. Ulkoilu, luonnosta nauttiminen ja metsäantimien leveäalainen hyödyntäminen auttaa ylläpitämään hyvinvointia. Miksi emme rakenna yhteiskuntaa näitä perustarpeita palvelevaan muotoon, jossa asuminen ja eläminen on yhtä luonnon kanssa?
Suomessa on käynnissä ennenäkemätön kaupunkeihin ahtautuminen. Tällainen kehitys on vastoin onnellista elämää. Daily Mail ja Global News uutisoi taannoin, kuinka McGillin yliopiston ja Vancoucer School of Economicsin tekemän tutkimuksen mukaan maalla asuvat ihmiset ovat keskimäärin jopa kahdeksan kertaa onnellisempia kuin kaupunkien asukkaat, huolimatta siitä, että kaupunkien asukkailla palkkataso ja työllisyysaste korkeampi. Keskeisimpänä syynä onnen tunteen puuttumiseen koettiin vahvan yhteisön tuen puuttuminen.
Vaikka pienissä kylissä tai maalla asuvat ihmiset ovat 800 % onnellisempia kuin kaupungeissa asuvat, ei tuloksesta saa rakentaa vastakkainasettelun ja nokittelun himmeliä. Maalle muuttoa Suomessa vakavasti pohtii vuoden vaihteessa julkaistun tutkimuksen mukaan jopa miljoona suomalaista. Valtakunnan politiikan tulee mahdollistaa ihmisille vapauden valita heidän oma asuinpaikkansa tarjoamalla riittävät palvelut lähellä ihmistä. Tasapainoisen aluekehityksen edelläkävijöitä on muun muassa länsinaapurimme Ruotsi, jossa valtion investoinnit ja panostukset jakautuvat tasaisesti koko maahan.
Suomessa ennätysmäärä kuntia ja kaupunkeja tekivät alijäämäisen tuloksen. En jaksa uskoa, että se johtuu löysästi tai huolimattomasti hoidetusta kuntataloudesta, vaan kohtuuttoman suurista velvoitteista sekä epäoikeudenmukaisesta valtionosuusjärjestelmästä. Jakoperusteet tulee määrittää uudelleen niin, että ne tasaavat pienten ja suurten kaupunkien eroja ja vahvistavat pienten elinkelpoisuutta.
Kuntien menojen on ennakoitu kasvavan 3-4 % vuositahtia, vaikka monissa kunnissa on käynnissä mittavat sopeutustoimet. Hallitus on kaavaillut suuria investointeja peruspalveluiden saavutettavuuteen, hoivamitoitukseen ja opettajien palkkaamiseen. Näissä investoinneissa vaara on, että nämä investoinnit kaatuvat kuntien jo tyhjillään ammottavalle kukkarolle.
Suomalaisten hyvinvoinnin lisäämiseksi vetoan Keskustaan, että hallitusvastuun mahdollistaessa tulee luoda tasa-arvoisemmat valtionosuusjakoperusteet ja taata palveluiden riittävä taso myös pienemmissä kunnissa ja kaupungeissa.
”Kell’ onni on, se käyköön korpehen ja eläköhön hiljaa, hiljaa vaan ja hiljaa iloitkohon onnestaan!”
– Eino Leino
Olli Rainio
Keskustanuorten liittohallituksen jäsen
