Maanantai 16.3.2020 jää monella tapaa historiaan. Valtioneuvosto ja presidentti totesivat yhdessä, että Suomessa vallitsee poikkeusolot koronavirustilanteen vuoksi. Hallitus linjasi erilaisia toimenpiteitä väestön ja yhteiskunnan turvaamiseksi ja päätti antaa valmiuslain käyttöönottoasetuksen eduskunnalle.
Kyseessä ei ole mikään tavanomainen juttu. Valmiuslaki ei ole vielä kertaakaan ollut Suomessa käytössä. Myös linjatut toimenpiteet ovat poikkeuksellisia. En ole vielä koskaan elänyt tilanteessa, jossa koulut suljetaan ja julkisia kokoontumisia sekä liikkumista rajoitetaan.
Seuraavan liki kuukauden aikana emme käy elokuvissa, museoissa, uimahalleissa tai kirjastoissa. Viimeistään nyt yhä useampi meistä totuttelee etätyöhön ja -opiskeluun, ja pohtii kulkemisiaan sekä matkustamistaan tarkemmin. Arki rakentuu ja avautuu ihan uudella tavalla.
Terveys, talous, turvallisuus. Tätä komboa olen pohtinut ja pyöritellyt päässäni kuluneet päivät. Huoli ystävästä, joka kuuluu riskiryhmään ja on kipeänä kanyyli kädessä yksin kotona. Huoli ystävästä, jonka yritys menetti asiakkaat vallitsevan tilanteen vuoksi ja pohtii nyt, miten turvata toimeentulonsa. Ja huoli ystävästä, joka on vaihto-oppilaana toisessa maassa ja yrittää järjestellä asiat niin, että pääsee kotiin läheistensä luo.
Huolta ja hämmennystä on siis piisannut. Tuntuu, että koronavirus ja vallitseva tilanne vaikuttaa niin paljon kaikkeen, ettei sitä edes oikein itse käsitä. Se aiheuttaa epävarmuutta ja tuntuu vatsanpohjassa asti. Haastavinta onkin ollut sietää tuota epävarmuutta ja opetella tulemaan toimeen keskeneräisyyden kanssa.
Lohdullista tässä kaikessa on ollut huomata ihmisten hyvyys ja auttamisen halu. Yhteisössä on voimaa. Auttaa voi monella tavalla: Keskustele ystävien kanssa tuntemuksista, joita koronaviruksen aiheuttama tilanne herättää. Vaikkei tavata voisikaan, niin onneksi puhelimella saa yhteyden.
Tue pienyrittäjää ostamalla syntymäpäivä- tai joululahja etukäteen vaikkapa lahjakortin muodossa. Tarjoa kaupassakäyntiapua naapurille tai sitä tarvitsevalle. Pave Maijanenkin sen laulaa: ”Sillä jokainen, joka apua saa, sitä joskus tajuu myös antaa”.
Piskuinen kansakuntamme on ennenkin selviytynyt yhteen hiileen puhaltamalla. Ja niin selviämme tästäkin. Pidetään huolta itsestämme ja toisistamme.
Hanna Markkanen
Keskustanuorten puheenjohtaja
