Asuuko onnellisuus ja turvallisuus myös ydinperheiden ulkopuolella?

Blogit keskiviikko 18.03.2020

Eletään 2020-lukua ja silti eri perhemuodot herättävät kummaksuntaa. Lapsi voi olla onnellinen, vaikkei hänellä ole perinteistä perhemuotoa ympärillään. Tärkeintä on, että perheet olisivat onnellisia ja lapsella on turvallinen kasvuympäristö, joka rakentuu hänestä huolta pitävistä, rakastavista aikuisista ihmisistä. Ja ympäristössä, jossa missä lapsi voi kasvaa ja oppia rauhassa.

Kenelläkään ei kuuluisi olla oikeutta kyseenalaistaa toisen ihmisen valintoja. Tämä koskee myös perheen perustamista ja siihen liittyviä kysymyksiä. Toiselle ihmiselle ei kuulu esimerkiksi miksi kyseinen ihminen on päätynyt omaan ratkaisuunsa. Yksikään perhe, lapsi tai vanhempi ole samanlainen kuin sinä itse olet.

Tuntuu nykypäivänä kummalliselta kohdata ihmisiä, jotka ihmettelevät miksei lapsen elämässä ole isä mukana. Kyselyt siitä, miksi toinen vanhempi puuttuu, tuntuu monesta yksinhuoltajasta ahdistavalta. On hyvä muistaa, että myös yksihuoltajaperheen lapsella voi silti olla miehen malli elämässään. Kasvatan itse lastani yksin enkä ole kokenut, että minulta tai tyttäreltäni puuttuisi elämästä mitään oleellisesta ja tärkeää. Taloudellinen tilanteemme on hyvä, tyttärelläni rakastavia ihmisiä ympärillä, joihin kuuluu myös miehiä. Meillä on ihana oma koti, jossa elää turvallista arkea yhdessä.

Nyt kun julkisessa keskustelussa on paljon puitu syntyvyyden laskua, minua on alkanut huolestuttaa keskusteluiden arvosteleva ote vapaaehtoisesti lapsettomia ihmisiä kohtaan. Ymmärrän huolen siitä, miksi olisi tärkeää saada syntymään Suomeen enemmän lapsia, mutta samaan aikaa tulisi muistaa jokaisen ihmisen itsemääräämisoikeus. Ihminen on arvokas juuri sellaisenaan ja jokaista hänen tekemäänsä itseensä kohdistuvaa päätöstä tulisi kunnioittaa ilman oletuksia ja paineita. Tulee myös muistaa, että lapsettomuus tai päätös olla hankkimatta lasta koostuu useista erilaisista syistä aina fysiologisista tekijöistä sosiaalisiin, joita ulkopuolinen ihminen ei näe eikä tiedä.

Ajattelen, että jokaisella ihmisellä on oikeus tulla vanhemmaksi. Onneksi yhteiskunnan muutokset ja perheiden moninaisuus on tunnistettu ja tänä päivänä myös sateenkaariperheillä on mahdollisuus saada oma, yhteinen lapsi.

Onneksi sosiaalinen media tuo paremmin esille erilaisten perheiden elämää, josta varmasti monella on opittavaa. Kohdataan toisemme ennakkoluulottomasti, positiivisesti sekä hyväksytään itsemme ja toisemme sellaisina kuin itse olemme. Avoimen ilmapiirin keskellä jaksamme paremmin elämän vaikeitakin hetkiä, joita sisältyy varmasti jokaisen perheen arkeen. Mielipiteitä saa olla ja pitääkin, mutta on myös hyvä myös kunnioittaa toisiamme ihmisinä. Kohtaa siis toinen ihminen niin kuin haluaisit hänen kohtaavan sinut.

Tiina Kukkonen
Keskustanuorten liittohallituksen varajäsen