6.5.2020 iltapäivällä tehtiin Suomessa kansainvälisestikin historiaa julkistamalla ensimmäisen satunnaisotannalla valmistellun perustulokokeilun tulokset. On ensinnäkin todettava, että on todella sääli, että tilaisuus sattui juuri korona-aikaan, sen verran juhlimisen arvoinen tilanne oli.
Mutta mitä siitä nyt sitten jäi käteen? Valikoituneen 2000 työttömän työllistymisen kasvu ei kuulemma ollut kovin suuri verrokkiryhmään nähden. Signaaleja tuli kuitenkin monenlaisia, eikä kokeilusta voi vetää johtopäätöksiä siitä, miltä koko kansan perustulo näyttäisi työllisyyden kannalta.
Perustulon könttäsumman maksamisen työllisyysvaikutus jäi STM:n tiedotteen mukaan kohtalaisen pieneksi, otettaessa huomioon samanaikainen aktiivimallin käyttöönotto. Joku saattaisi sanoa, että mitään ”kovien arvojen” mukaista paperilla näkyvää hyötyä ei kokeilu tuottaisi. Koska suoria taloudellisia vaikutuksia ei juuri ole, on malli turha ja heitettävä roskikseen.
Paitsi että entäpäs jos ei?
Perustulokokeiluun osallistuneet kokivat nimittäin olevansa vähemmän stressaantuneita, vähemmän masentuneita ja enemmän luottavaisia tulevaan. Henkinen pahoinvointi väheni verrokkiryhmään nähden useita prosenttiyksikköjä. Tästä voi jo vetää johtopäätöksiä siitä, miltä koko kansan perustulo näyttäisi. Vaikka mielenterveys ja henkinen hyvinvointi voivat jonkun mielestä olla ”pehmeitä”, talouden ulkopuolisia arvoja, näen itse ne valtavan tärkeinä. Pelkästään se, että stressi toimeentulosta vähenee, on todella iso asia.
Pitkittynyt stressi tunnetusti voi aiheuttaa mm. sydämentykytyksiä ja pitkiä flunssakierteitä, burnoutista puhumattakaan. Se, että ihminen voi paremmin, tekee hänestä paremmin toimivan ja hyvin todennäköisesti onnellisemman. Tällä hetkellä meidän sosiaaliturvamallimme on monimutkainen, ja esimerkiksi viimesijaisen sosiaaliturvan – siis toimeentulotuen – saaminen voi vaatia paljon selvittelyä, ja satunnaisten ylimääräisten tulojen saaminen lisää sellaista paljon. Töitä ei saa ilman kokemusta, mutta mikäli töitä ei ole, pätkien vastaanottaminen voi aiheuttaa lisästressiä erityisesti tilanteessa, jossa on toimeentulo- tai opintotuen varassa. Vähemmän stressaava pysyy terveempänä ja kuluttaa vähemmän esimerkiksi sote-palveluita.
Siihen nähden, että tästä kokeilusta jäivät ulos esimerkiksi opiskelijat, jotka töitä tehdessään kamppailevat opintotuen tulorajojen kanssa, nämä tulokset olivat mielestäni varsin rohkaisevia. Ja vielä kun lisätään se fakta, että perustulokokeiluaikana saaduista tuloista meni normaaliin tapaan verot ja silti sen saajat olivat toimeliaampia ja parempivointisia, kannustaa mielestäni tekemään perustulosta peruskauraa.
Ja miettikää, mitä mahdollisuuksia tässä tilanteessa olisi, kun tulorekisteristä voi reaaliajassa näyttää tulojen tippuneen – ja että henkilökohtaista sosiaaliturvaa saisi tarpeen mukaan automaattisesti. Ei raskaita hakemuksia tai epäselvyyttä siitä, milloin ja mihin tukiin on oikeutettu. Ei stressiä, enemmän mahdollisuuksia tehdä töitä ja toteuttaa itseään. Epävarmassa ja muuttuvassa tilanteessa varmaa olisi edes perustulo. Näen perustulossa potentiaalia siihen, että voitaisiin auttaa ihmisiä ennakoivasti sen sijaan, että sammutettaisiin vasta mielenterveyden tulipaloja.
Keskustanuorten perustulomallissa on ratkaistu tämä ongelma negatiivisen tuloveron mallilla. Portaattoman verotuksen malli takaa matemaattisen kaavan avulla sen, että jokaisesta tienatusta eurosta jää jotain käteen. Tällöin jokainen euro on kannattavaa ottaa vastaan, mutta tuki kohdentuu parhaiten heille, jotka eivät pärjäisi omillaan. Käypä tutustumassa Keskustanuorten perusmalliin (sivulta 5).
Kaisa Oinas-Panuma
Keskustanuorten varapuheenjohtaja ja yhteiskuntatieteilijä, jolle ihmisten hyvinvointi on muutakin kuin taloudellista tuottavuutta
