Periaateblogi: Ylisukupolvisuus – eilinen, tämä päivä ja tulevaisuus

Blogit tiistai 12.05.2020

Siinä se nyt on, 48 senttiä ja noin 3500 grammaa. Meidän pieni poika. Lapsi sujautetaan sairaalapaitani alle ja se tuntuu siinä niin pieneltä ja heiveröiseltä. Seuraavalla viikolla isovanhemmat tulevat tapaamaan ensimmäistä lastenlastaan, ja isäni käsissä poikani näyttää vielä pienemmältä.

Ylisukupolvisuus on yksi Keskustan periaatteista. Vanhemmat huolehtivat lapsistaan, lapset vanhemmistaan. Nuoret vanhoista ja vanhat nuorista. Näin sen toivoisi olevan, ja tällaiseen tulee pyrkiä. Hyvinvointia on tuettava ja rakennettava niin, että perheet pystyvät huolehtimaan jäsenistään ja jokaisella olisi turvattu lapsuus, nuoruus ja vanhuus.

Päätöksenteossa pitäisi huomioida aina myös se, miten tehtävät ratkaisut vaikuttavat ei vain omanikäisiin, vaan myös itseä vanhempiin ja nuorempiin, suurissa linjoissa ja muutoksissa huomioon täytyy ottaa myös tulevat sukupolvet. Politiikan tulee olla mahdollisimman kauas katsovaa, etenkin tämän kaltaisina aikoina, joita juuri elämme. Kaavailut menoleikkauksista ja lukukausimaksuista iskevät eniten niihin, joilla ei ole äänivaltaa – vähävaraisten perheiden lapsiin ja nuoriin.

Kohta 13 Keskustan periaateohjelmassa kuuluu ”Vastuu huomisesta on tässä ja nyt. Se on työtä tulevien sukupolvien hyvän elämän turvaamiseksi. Haluamme lapsenlapsillemme mahdollisuuden elää vakaassa maailmassa ja puhtaassa ympäristössä.” Mielestäni ylisukupolvisuus kiteytyy tähän lainaukseen. Toivon, että pystymme omilla valinnoillamme ja ajamallamme politiikalla saamaan aikaan sen, että ylisukupolvisuudesta tulisi mieleen hyvinvointi ja edistys, ei negatiivisten kokemusten painolasti, joka siirretään sukupolvelta toiselle.

Yksivuotias poika leikkii ilmapallolla auringonläikässä olohuoneessa. Vielä en tohdi ajatella, mitä elämä ja maailma hänen tielleen tuo. Soitetaan videopuhelu mummolaan. Traktoriin pitää kuulemma tehdä kallis remontti. Puhelun jälkeen murehdin vanhempien jaksamista ja tulevaisuutta. Toivon vain, että asiat, jotka eivät ole hallinnassani, kääntyisivät vielä parhain päin. Että päätöksenteossa otettaisiin huomioon minunkin lapseni tulevaisuus, minunkin vanhempieni hyvä ja arvokas vanhuus. Lapsenlapsieni tulevaisuus, minun hyvä ja arvokas vanhuuteni. Tulevaisuus – ja tulevat sukupolvet.

Niina Ojala
Periaateohjelmatyöryhmän jäsen