Kevään aikana koronakriisi on mullistanut maailman menoa ja maailman taloutta. Pohja, jolle hallitusohjelma vuosi sitten rakennettiin, on saanut kolauksia kriisin aikana. Kriisi on tuonut mukanaan muutoksia, joihin on ollut pakko mukautua. Muutosta – ja muutokseen mukautumista – on luvassa myös tuleville vuosille, kun jälleenrakennamme Suomea, Eurooppaa ja maailmaa.
Edeltävällä vaalikaudella Keskusta sai kuulla sisältä ja ulkoa, miten lipsuimme ainoastaan asianhoitajaksi. Toki työllisyysaste ja kestävyysvaje ovat eittämättä tärkeitä termejä ja ovat keskeisiä teemoja valtiontalouteen, menoihin ja tuloihin liittyen, mutta miten suhtautuu työllisyysasteeseen ja kestävyysvajeeseen Pihtiputaan mummo? Jos törmäät naapuriin ja vaihdat kuulumisia, niin nostatko ensimmäisenä esille työllisyysasteen tai kestävyysvajeen? Epäilen.
Vaikeita päätöksiä ja uuteen mukautumista tulee ilman muuta eteen, kun yhdessä sovitellaan elpymispakettia ja valtion budjettia. Keskustan ministerisalkuista erityisesti valtiovarainministerin ja elinkeinoministerin salkut pyörivät eurojen ympärillä. Silti ministereiden, puoluejohdon ja kansanedustajien suusta täytyy kuulua muutakin kuin talouspöhinää.
Ennen kaikkea muutos vaatii psykologista silmää. Täytyy kyetä aistimaan keskustaväen sekä kansan tuntoja ja antaa arvoa avoimelle keskustelulle. Olemme tottuneet siihen, että tilaisuudessa pääpuhuja – yleensä ministeri tai kansanedustaja – käyttää ensiksi puheenvuoron ja sen jälkeen esitetään kysymyksiä ja käydään keskustelua. Kehoitan tilaisuuden puhujaa seuraavaan: kysy ensiksi yleisöltä, mitä heille kuuluu. Onko jokin ilonaihe jaettavana, tai mikä painaa tällä hetkellä eniten mieltä. Tämän jälkeen oma puheenvuoro on helpompi rakentaa ja viestiä yleisölle sopivalla tavalla. Väki täytyy saattaa yhteisen tiedon ja yhteishengen äärelle.
Puolueen puheenjohtaja Katri Kulmuni on puhunut ”toivon liike Keskustasta”. Ajattelen niin, että toivo tarkoittaa vaihtoehtoja ja mahdollisuuksia. Keskustan tehtävä on huolehtia siitä, että jokainen näkee toivon vahvempana, kuin toivottomuuden. Ei ole niin pientä asiaa, minkä puolesta Keskusta ei voisi taistella. Me näemme Suomen ja suomalaiset kokonaisuutena. Toivon palauttamisessa on kyse ihmisten hyvinvoinnista. Kestävä talous on tärkeä, mutta yhteiskuntarauha rakentuu hyvinvoivilla ihmisillä. Siksi meidän täytyy linjata keskustalaisista periaatteista sosiaali- ja koulutuspolitiikan sektoreilla. Emme saa kadota asioiden hoidon alle.
Tuorein puoluebarometri kertoi Keskustalle hyvää. Vastanneista 42 prosenttia kertoi toukokuun alussa suhtautuvansa Keskustaan erittäin tai melko myönteisesti. Puolen vuoden takaisesta mittauksesta nousua on kymmenen prosenttiyksikköä ja paluu kärkikolmikkoon. Riemunkiljahduksiin suhtaudun maltilla, onhan kannatus edelleen historiallisen alhaisissa lukemissa. Toivoa kuitenkin näyttää olevan, se tuokoon työhömme voimaa.
Hanna Markkanen
Keskustanuorten puheenjohtaja
