Kuntavaalit ovat tulossa ja nuoria vaikuttamisesta kiinnostuneita kosiskellaan suunnasta jos toisestakin mukaan ehdolle. Nuorena aktiivisena puoluetoimijana tuntee tietynlaista painetta ehdolle lähtemisestä, tai ainakin sen tarkoin harkitsemisesta. Nuorena, kokemattomana ja innokkaana, on päätöstään punnittava tarkoin. Päässä pyöriviä kysymyksiä on lukuisia.
Vaaleissa ehdolle lähteminen tuo mukanaan vastuuta, eikä päätöstä suostumuksen antamisesta voi tehdä kevyin perustein. Tähän kannettavaan vastuuseen lukeutuu niin oman panoksensa antaminen puolueelle kuin myös omalle suorituksellekin. Politiikka ei ole yksilölaji ja siksi nuorenkin ehdokkaan tulee voida löytää verkostoistaan ihmiset, joille jakaa vastuutaan. Tärkeä asia, josta ehdokkaana tulee huolehtia ja joka unohtuu liian helposti, on omasta jaksamisesta huolehtiminen. Tätä viimeisintä täytyy osata arvioida jo etukäteen.
Politiikan nykykunto ei anna siihen rohkaisevia lähtökohtia.
Viime viikkojen politiikasta uutisointi on herättänyt runsaasti epäilyjä siitä, kuinka jaksaa olla mukana politiikassa. Mistä löytää tarpeeksi rohkeutta? Tuntuu siltä, että virheisiin ei ole varaa ja syyttelyn kulttuuri on syrjäyttänyt ymmärryksen. Kompromisseihin ei haluta päästä ja omia ajan takaisia päätöksiä ei voida pyörtää, vaikka aika olisi kuluttanut argumenteista terän ja tuonut eteen uusia. Kokemus puhuu yhä puolestaan, mutta niin että nuoruuden innolle helposti vain nauretaan tai sitä jopa vähätellään.
Entä jos nuoret uskaltautuisivat muutosvoimaksi politiikan ilkeyttä vastaan ja asettuisivat sankoin joukoin ehdokkaiksi kuntavaaleissa 2021? Onnistuisimmeko me kääntämään politiikan kulttuurin suunnan?
Olen sitä mieltä, että juurensa on hyvä muistaa, mutta menneeseen ei tarvitse juuttua. Siksi nuoria tarvitaan politiikkaan. Meidät tarvitaan mukaan keskusteluun, jotta emme jää nykyisyyteen, saatikka menneisyyteen, vaan kehitymme joka päivä. Meidät tarvitaan tekemään nyt niitä päätöksiä, jotka vaikuttavat meidän tulevaisuuteemme ja siihen, minne tahdomme asettua asumaan, kun sen aika tulee.
Sitoutuminen johonkin tiettyyn paikkaan tuntuu pelottavalta, jopa mahdottomalta. Tulevaisuuden suunnitelmien ollessa epäselviä tuntuu hankalalta arvioida olinpaikkaansa muutamalle seuraavalle vuodelle. Kirjailija Cora Sandelin sanoin ”Kun on nuori kaipaa ulos maailmaan, kun on vanha kaipaa kotiin”. Uskon kuitenkin niin, että meidän on nuorina uskallettava pysähtyä ajattelemaan sitä, minne rakennamme kodin, jota vanhana kaivata ja kuinka teemme sen mieleiseksemme. Tähän kuntapäätöksenteko on oiva apuväline.
Aika, jota elämme vaatii rohkeutta ja sen toiveikkaammaksi ja luotettavammaksi muuttaminen sinnikkyyttä. Nuorissa on tulevaisuus. Meidän tulee vain löytää päättäväisyys ottaa se haltuumme nyt.
Iida Hämäläinen
Keskustanuorten liittohallituksen jäsen