Käsitys sivistyksestä on jokaiselle uniikki. Se voi olla sydämen sivistystä, koulusivistystä, viisautta, tunneälyä, tietotaitoa – mitä tahansa. Minulle se on ennen kaikkea rohkeutta ja uskallusta tehdä työtä sen eteen, että saavuttaa, mikä itselle on tärkeää. Tähän esimerkiksi koulutus ja harrastukset toimivat rakennuspalikoina. Yhtenä tärkeimmistä rakennuspalikoista pidän ihmisen kasvuympäristöä. Lähtökohdat muovaavat ihmistä, hänen arvomaailmaansa ja tapaansa nähdä maailmaa.
Sivistymättömyyttä on estää toisen sivistyksen janoa.
Ihminen on luonnostaan utelias ja taipuvainen oppimaan uutta. Jokaisella maailman ihmisellä tulisi olla mahdollisuus sivistää itseään. Kenenkään ei siis tietoisesti tulisi tätä oikeutta evätä keneltäkään. Turvallinen kasvuympäristö – koti, koulu ja ihmissuhteet – on tae sille, että ihminen voi hankkia kattavan sivistyksen omista lähtökohdistaan käsin. Jos ihminen joutuu elämään pelon ja huonon olon ympäröimänä, vie se tilaa omilta unelmilta ja tavoitteilta.
Kodin tulee olla paikka, jossa on mielekästä olla ja jossa saa olla oma itsensä. Yhteiskunnan tulee voida tarvittaessa tukea vanhempia niin, että nämä kykenevät huolehtimaan lapsistaan. Lapsen tulee voida keskittyä lapsen arkeen.
Kodin tapaan koulun tulee olla paikka, joka sietää erilaisuutta. Koulun tulee tukea kodeissa tapahtuvaa kasvatustyötä, sivistyksen ja lapsen tai nuoren edun nimissä.
Ihmissuhteet vaikuttavat jokaiseen yksilöön eri tavalla. Yhtä kaikki, meidän tulee olla toinen toisiamme varten, läsnä. Ystävät ja perhe ovat joukko ihmisiä, joihin tulee voida luottaa ja joiden kanssa voi keskustella unelmista ja tavoitteista, mutta myös huolista ja peloista. Kuten ihmissuhteissa, sivistyksessä on kyse keskustelemisesta ja kuuntelemisesta.
Kaikella on toki kääntöpuolensa. Vaikeat kokemukset voivat auttaa ymmärtämään maailman ja ihmisyyden nurjia puolia. Nämä kokemukset kasvattavat ja auttavat selviämään matkalle sattuvista töyssyistä. Näistä tilanteista on kuitenkin päästävä pois. Rapatessa roiskuu, mutta ei ole hyvä kulkea mudassa päivästä toiseen.
Turvallinen kasvuympäristö kasvattaa sivistyneitä kansalaisia. Liian monen lapsuuden ja nuoruuden kokemukset ovat johtaneet siihen, ettei ihminen välttämättä koskaan uskaltaudu tavoittelemaan unelmiaan.
Tämä kevät, koulujen sulkeutuminen ja vallinnut tilanne viimeistään osoittivat, että vaikka kodin pitäisi olla lapsille ja nuorille turvasatama, näin ei ole. Tarvitsemme toimia, jotta jokaiselle pystytään turvaamaan rohkaiseva ja huolehtiva ympäristö kasvaa.
Kodin ohella koulun merkitys on valtava. Nyt, syksyn tullen kaikenikäiset lapset ja nuoret astelevat koulutielle. Koulukiusaaminen valtaa alaa ajankohtaisessa keskustelussa, eikä suotta. On jokaisen koulumaailmassa kulkevan velvollisuus toimia niin, ettei yhtään uutta kiusaamistapausta pääse syntymään ja aikaisempiin tapauksiin kiinnitetään huomiota ja puututaan. Koulun tulee kasvattaa ihmiset toisiaan arvostaviksi ja vääryyteen puuttuviksi.
On meidän jokaisen vastuulla luoda toinen toisellemme ympäristö, jossa on hyvä kasvaa sivistyneeksi ihmiseksi.
Iida Hämäläinen, periaateohjelmatyöryhmän jäsen
