Belarusiassa on kuohunut keväästä lähtien, osittain myös koronan myötä. Presidentti Lukašenka ei kokenut tarpeelliseksi tehdä toimenpiteitä sairauden leviämisen välttämiseksi ja vitsaili kuinka vodka ja sauna tappaa taudin. Tämän, taloudellisen tilanteen sekä muiden epäkohtien myötä monet kannattajatkin ovat kääntäneet selkänsä Euroopan viimeiselle diktaattorille.
9. elokuuta järjestettyihin vaaleihin Lukašenkan vastustajaksi lähti Svjatlana Tsihanouskaja. Hän asettui vastustajaksi, kun hänen alun perin vastaehdokkaaksi pyrkinyt puolisonsa vangittiin. Tsihanouskajan kannattajat ovat osoittaneet hänelle tukeaan ympäri maata. Tsihaunoskajan kannatuksen perusteella vaalien tulos vaikuttaa mahdottomalta ja useille belarusialaisille kuin iskulta vasten kasvoja.
Lukašenka voitti reilulla 80 prosentilla vastustajansa Tsihanouskajan, joka puolestaan sai vain alle 10 prosenttia äänistä. Tuloksien julkistamisen jälkeen monissa kaupungeissa ja kylissä ihmiset ryntäsivät vaalipaikoille ja vaativat nähdäkseen laskettuja tuloksia. Mielenosoittajat jakoivat kuvia näistä pimitetyistä tuloksista sosiaalisessa mediassa. Kuvat näyttivät Tsihanouskajan saaneen selvästi enemmistön äänistä, toisin kuin viralliset tulokset osoittivat.
Ruotsissa monet belarusialaiset eivät päässeet edes vaaliuurnien ääreen, sillä suurlähetystö sulki vaalipisteensä ennen kuin kaikki äänestäjät pääsivät antamaan äänensä. Vaalien jälkeen vastaehdokas Tsihanouskaja on paennut Liettuaan. Tuhansia mielenosoittajia on otettu kiinni ja kaksi on menettänyt henkensä. Lukašenka on alkanut maalailemaan ulkopuolista vihollista, väittäen, että NATO:n tankit ovat vartin matkan päässä maan rajoilta uhaten maan itsenäisyyttä. Yritys saada kansalaisensa taistelemaan yhteistä uhkaa vastaan ei kuitenkaan enää onnistu, koska luottamus Lukašenkaan on kadonnut
Keväällä Lukašenka totesi, että ”Belarusiassa ei tule tapahtumaan Maidania”, viitaten Ukrainan vuoden 2014 vallankumoukseen. Näin voi sanoa, sillä Ukrainan ja Belarusian tilanteet ovat erilaiset. Belarusiassa esimeriksi maatalous on edelleen lähellä Neuvostoajan kolhooseja ja suurin osa taloudesta on valtion kontrollissa. Mielenosoitusten motiivi ei ole pro-Eurooppa vaan Lukašenkan vastustaminen. Politiikka ja yhteistyö keskittyy Venäjään päin, eikä protesteissa ole kyseessä toive länsimaistumisesta. Toisin kuin Ukrainassa, jossa neuvostoajan rakenteista oltiin monin osin jo luovuttu ja demokraattisia rakenteita oli jo olemassa ennen vallankumousta. Maidanin mielenosoitukset koskivat toivetta lähentymisestä EU:n ja lännen kanssa.
Keväällä tosin Lukašenka ei uskonut, että hänen rautaisen otteensa alla viimeaikaisen tapaisia mielenosoituksia pääsisi edes syntymään. Vuosikymmenien autoritäärisen vallan jatkumisen jälkeen, belarusialaiset ovat kaduilla vaatimassa uudistuksia, puolustamassa oikeuttaan demokratiaan ja vapaisiin, rehellisiin vaaleihin. Tähän Lukašenka vastaa heille tutulla väkivallalla ja uhkailemalla Putinin tulevan hänen apuunsa, mikä vuosien tukahduttamisen jälkeen ei yllätä mielenosoittajia. He vastaavat jatkamalla rauhanomaisia mielenosoituksia.
Mitä me Suomessa voimme tehdä tukeaksemme belarusialaisia? Suomi on tuominnut väkivallan käytön ja on todennut, että vaalit eivät olleet vapaat ja oikeudenmukaiset eikä demokratian ja oikeusvaltion normeja olla noudatettu. Voisiko Suomi tämän lisäksi myös olla tunnustamatta epädemokraattisten vaalien ”voittajaa” presidentiksi esimerkiksi kannattamalla Baltian maiden yhteislausumaa, joka vaatii uusia vaaleja? Itä-Euroopassa ja Ruotsissa on kampanjoitu Belarus nimestä Valko-Venäjän sijaan sekä punavalkoisen lipun käytön puolesta. Nämä ovat belarusialaisille symboleja vapaasta maasta ja ero Neuvostoliiton jatkumoa olevaan hallintoon. Ruotsi ja Hollanti ovat tämän johdosta vaihtaneet virallisen nimen Belarusiksi. Tulisiko Suomen liittyä tähän joukkoon ja vaihtaa Neuvostoliiton jatkumoa tukeva nimi? Itse haluan käyttää Belarus nimeä osoittaakseni tukea belarusialaisille ystävilleni, jotka joutuvat oman valtionsa väkivallan kohteeksi puolustaessaan vapaita vaaleja, demokratiaa ja pitkään toivottua uudistusta.
Saara Jokela
Keskustanuorten kansainvälisen jaoston jäsen
