Voisin kirjoittaa loputtomasti syitä ostaa suomalaista ruokaa. Jäljitettävä tuontantoketju, puhdas maaperä, luotettavuus, turvallisuus, laatu, vastuullisuus, työllisyys, huoltovarmuus, eettisyys ja niin edelleen.
Mieti hetki skenaariota, jossa meillä tulevaisuudessa ei olisi enää omaleimaisia pientuottajia tai maataloutta ylipäätänsä. Miltä Suomi näyttäisi?
Lähtisin kotoa ajamaan kohti ruokakauppaa. Jo liki 300 vuotta suvullamme ollut kotitila olisi loppunut huonon kannattavuuden takia. Ei olisi enää kananmunia, eläimiä tai peltohommia. Vain kotitila ladot tyhjillään autioitumassa. Matkalla ajaisin monien entisten peltojen ohi, joilla olen lapsuudesta asti tehnyt töitä. On kitketty rikkaruohoja, äestetty, kylvetty ja puitu. Nyt ne olisivat pelkkiä rikkaruohojen valtaamia aukeita. Ei enää kullankeltaisena loistavia rypsipeltoja. Tulisin surulliseksi, joka kerta tämän nähdessäni.
Kukaan ei hoitaisi maalaismaisemia. Sellaista käsitettä ei enää olisi.
Kauppaan tullessani en löytäisi lähituottajien vihanneksia ensimmäisenä astuessani sisään. Suomenliput ei liehuisi missään tuotteessa. Pohtisin että en voi syödä enää hieman löysäksi kypsytettyä kananmunaa tai lihatuotteita ilman salmonellan pelkoa. Puhumattakaan siitä, miten antibiottijäämät olisivat lisääntyneet minun kehossani.
Suomi ei olisi enää maailman pohjoisin maatalousmaa. Suomessa työpaikkansa menettäisi 340 000 ihmistä. Suomessa ei olisi kriisitilanteita varten enää huoltovarmuutta. Siinä Suomessa, en haluaisi asua.
Olen sydämellisen onnellinen, että meillä on omaleimainen maataloutemme. Tuottajien työtä arvostetaan mielestäni aivan liian vähän. Emme ehkä aina ymmärrä mitä se kaikki vaatii, että pienestä siemenestä kasvaa kasvi joka tuottaa meille ruokaa. Miksi joku ajaa traktorilla tientukkeena tiellä, vaikka yrittää vain tehdä työtään parhaalla mahdollisella tavalla.
Tänään vietetään suomalaisen ruoan päivää. Osta ja tee tänään suomalaista ruokaa. Kiitä suomalaisen ruoan tuottajaa. He ovat kiitoksensa ansainneet.
