Arvoisa puheenjohtaja, hyvä puoluekokousväki.
Paitsi jännittävien henkilövalintojen, niin olemme kokoontuneet läsnä ja etänä myös itse asian, eli politiikan takia. Meitä yhdistää yhteinen aate, mutta silti, meitä on tuhansia erilaisia, itsenäisesti ajattelevia ihmistä. Sävyeroja löytyy.
Puoluekokous on perinteisesti ollut areena kohtaamisille ja keskusteluille. Olen kuullut todettavan, että keskusteleva keskusta pärjää. Mutta osaammeko me keskustella? Kun vastaan tulee ihminen, joka on eri mieltä kanssasi tai asia, joka tuntuu ihan mahdottomalta, niin kykenemmekö me tuohon kohtaamiseen ja keskusteluun?
Viime viikolla, kun tiedotimme Keskustanuorten puoluekokousaloitteista, sain kuulla, kuinka nuoriso on liian radikaali.
Aloitteita tehdään sen takia, että asiat muuttuisivat. Ja jotta asiat muuttuu, on esitettävä vaihtoehtoja. Keskustanuoret on esittänyt vaihtoehtoja ja nyt on aika keskustelun. Ei meidän roolimme ole olla taputtelemassa puolueen avauksia ja politiikkaa selkään, vaan päinvastoin, nuoret tuovat esille sen katsontakannan, jonka omana aikakautenamme omaamme.
Santeri Alkio on todennut mielestäni osuvasti, että ”nuorisosta ei voida enää tekemällä tehdä sitä, mitä vanhemmat tarkoittavat, sillä lukemattomat eri vaikutukset asettuvat häiritsemään sellaisia yrityksiä. Sitä paitsi vanhempain voimattomuus ymmärtää, nähdä ja ennustaa, mikä olisi hyödyksi heidän lapsilleen tulevaisuudessa, on luonnollinen ilmiö.” (Santeri Alkio Pyrkijä Lehdessä vuodelta 1915)
Hyvät keskustaystävät,
kasvamiseen kuuluu olennaisena osana uuden oppiminen. Itse olen oppinut eniten silloin, kun olen joutunut vaihtamaan mielipidettäni tai tekemään haastavia kompromisseja. Monesti se on tuntunut vaikealta ja hieman on jopa hävettänyt. Häpeä kääntyi kuitenkin ylpeydeksi, kun oivalsin, että juuri tästähän politiikassa on kyse, vaihtoehdoista, keskusteluista, sovun hakemisesta ja yhteisistä tavoitteista. Siitä, että osaa asettua toisen ihmisen asemaan ja näkemään ihan toisenlaisen todellisuuden, mitä itse omaa.
Syvä ehdottomuus omissa kannoissa kaventaa ajattelua ja on este edistykselle. Ja hei, eikös täällä olla tekemässä tulevaisuutta? Edistyksen lippu siis salkoon, ja koettakaa nyt tottua siihen, että nuorisojärjestö tarjoilee jatkossakin kylmää tai kuumaa, muttei kädenlämpöistä!
Hanna Markkanen
Keskustanuorten puheenjohtaja
