Olen syntynyt kuhmolaiseksi vuonna 1996. Satun olemaan sitä sukupolvea, joka on nähnyt koululaisena, kuinka lukuisia kouluja on laitettu kiinni ja yöjuna lakkasi kulkemasta (2006). Vähän vanhempana, kun alkoi ympäristöstään ymmärtää ja tulevaisuuttaan miettiä, lakkautettiin pieni ja sisukas Kajaanin OKL (päätös 2010, siirtymäaika 2013), kuntatalous alkoi sakata enemmän ja vähemmän muuttotappioissa ja uutta toivoa tuottanut Talvivaarakin äityi valtavaksi katastrofiksi (2008–2015). Vaikka sitä tiesi, että päättäjät tekivät parhaansa sen eteen, että meilläkin menisi hyvin, sitä oli erittäin helppoa kyseenalaistaa. Tässä tämän kaiken ympärillä sitä ehti oppia esimerkiksi siitä, miltä silmistä sammuva toivo paremmasta näyttää. Vähemmilläkin vastoinkäymisillä voi hävitä usko tulevaan, mutta täällä sitä silti ollaan.
Osallisuuden käsitteellä tarkoitetaan sitä, että on ja pysyy mukana yhteiskunnassa, ottaa osaa sen toimintoihin. Osallisuuden tunne on siitä hauska ja tärkeä asia, että se pitää yhteiskunnassa ja sen kulussa kiinni – sitä on ja saa olla mukana, ja esimerkiksi voi aktiivisella toiminnallaan vaikuttaa asioihin ympärillään. Osallisuuden tunteeseen vaikuttaa monikin asia, mukaan lukien se, onko tehdyillä toimilla koskaan mitään vaikutusta – kainuulaisittain sanottuna hyvejääkö se oma tekeminen.
Omaan osallisuuden tunteeseeni on vaikuttanut eniten Kainuun keskustanuorissa aloittaminen. Meidän pieni mutta varsin sitkeä piirijärjestömme on tarjonnut itselleni valtavan määrän vaikuttamisen paikkoja, ystäviä ja tilaisuuden osallistua yhteiskuntaan. Vaikuttaminen tässä porukassa tuntuu todella helpolta ja siksi on helppoa tehdä tunteja tavoitteiden eteen. Keskustanuorten toiminta sattui itselleni aivan oikeaan aikaan ja paikkaan, sillä varsinkin meillä täällä tämänhetkisessä lento- ja muunkaltaisissa moteissa osallisuuden tunne ei ole itsestäänselvyys – eikä ihmekään.
Ymmärrän hyvin heitä, joille van mitäpä se hyvejää ei ole pelkkä lentävä lause, vaan pohjimmiltaan yhdistelmä osattomuutta ja pettymystä, jopa voimattomuutta ison kirkon herrojen edessä. Kenen tahansa usko tulevaan ottaa isoja kolauksia, jos vuosikausia tai jopa -kymmeniä on joutunut katselemaan vierestä ja tukeutumaan tyhjiksi käyviin lupauksiin kehityksestä tai edes nykyisen tilan ylläpidosta.
Vaikka tulevaisuususko voikin olla kovilla ja kainuulaisen maausko uupua rinnasta, olen aidosti nähnyt, kuinka hyvin kainuulainen voi vaikuttaa asioihinsa. Aivan tuoreimpana esimerkkinä haluan nostaa budjettiriihessä väläyteltyä Savonradan yöjunan palauttamista. Olkoonkin, että pelkän esityksen saaminen on vaatinut vuosien yhteistyötä eri toimijoiden välillä, on Kainuun keskustanuoretkin pitänyt teemaa esillä useaan kertaan toimintavuosieni aikana. Viimeisin nosto Kainuun keskustanuorilta olikin viime kevään valtuuskunta-aloitteessa, ja sitä ennen muistan käsitelleemme aihetta useissa yhteyksissä toistuvasti.
Ei niin pientä toimijaa, ettei sen sanomalla olisi väliä. Olen nähnyt, mihin osallistuminen voi kantaa, ja tiedän että Kainuun keskustanuoret on varmasti viimeinen toimija, joka tästä unelmasta luopuu. Kainuulaiseen tapaan olen kuitenkin varovaisen positiivinen yöjunanpalautusaikeista, sillä en halua tästä enää pettymystä. En puhu edes itseni puolesta, vaan meidän maakuntamme tarvitsee tätä todella. Yöjunan palaaminen vahvistaisi varmasti kaikkien meidän osallisuuden tunnettamme ja olisi jälleen uusi, konkreettinen esimerkki siitä, mitä myös nuorisopolitiikalla voi saada aikaiseksi.
Kyllähän aktiivinen vaikuttaminen hyvejää – ennemmin tai myöhemmin. Parhaiden vaikuttamispaikkojen junavuoro ehkä meni jo aiemmin, mutta toisiksi parhaaseen voi nousta nyt heti vaikkapa lähtemällä kuntavaaleissa ehdolle.
Kaisa Oinas-Panuma
Keskustanuorten varapuheenjohtaja
+358 40 707 8940
kaisa.oinas-panuma(a)keskustanuoret.fi
