Kiina on valtio, jolla on puhutteleva menneisyys, pelottava nykypäivä ja salamyhkäinen tulevaisuus. Kuten Japanin entinen pääministeri Tarō Asō totesi vuonna 2006 hänestä pidetyssä televisio-haastattelussa: ”Meillä on naapurina miljardipäinen, ydinasein varustautunut kansakunta. Se on kaksinkertaistanut sotilasmenonsa viimeisen 17 vuoden aikana, emmekä me siltikään tiedä, mitä varten siellä varustaudutaan. Kiina on kehittymässä todelliseksi uhaksi.” Kiina ei pelästytä länsimaita vain asevarustelun takia, vaan myös sen kasvavan vaikutusvallan vuoksi ympäri maailmaa.
Kiinan taloudellinen vahvistuminen on tosiasia. Taloudellinen vahvistuminen johtaa lopulta aina poliittiseen vahvistumiseen, ja tämä poliittinen vahvistuminen on kehityssuunta, jota ei voi pysäyttää vain sulkemalla silmänsä ja toivomalla, että kaikki järjestyy hyvin. Jo nyt kiinalaisyritykset hankkivat omistuksensa ulkomaisia yhtiöitä – tehtaita, satamia ja lentokenttiä. Satamien ja lentokenttien lisäksi myös 5G-verkot ja niihin liittyvä infrastruktuuri ovat esimerkki Kiinan strategisen hallinnan hankkimisen kohteista. Kolmannessa maailmassa Kiina heittää strategisesti kapuloita kehitysmaiden demokraattisen uudistuksen rattaisiin tarjoten diktaattoreille rahoitusta ilman vaatimuksia demokraattisesta uudistamisesta. Keskeinen kysymys kuuluukin: haluammeko muuttaa nykyisen kehityksen suunnan, missä Kiinan vaikutusvalta elämiimme vain kasvaa vuosi vuodelta. Jos haluamme, muutos nykyiseen tulee ainoastaan sitä kautta, että me länsimaiset ihmiset teemme jotain toisin kuin ennen.
Kolmannen maailman – kuten Afrikan ja Etelä-Amerikan – demokratian tulevaisuus riippuu siitä, onko Kiinalla vastassaan minkäänlaista varteenotettavaa demokraattista vastavoimaa. Kun tällaisesta vastavoimasta puhutaan, Euroopan unioni nousee ainakin minulle ensimmäisenä mieleen. Siksi onkin ensiarvoisen tärkeää, että Euroopan unioni on mahdollisimman näkyvä toimija sekä maailman- että kehityspoliittisella kentällä. Euroopan unionin tulisikin nostaa kehitysyhteistyömäärärahansa 0,7%:ista 2%iin unionin jäsenmaiden bruttokansantuotteesta. Muinaisajan Kiinan strategi, filosofi ja kenraali Sun Tzu kiteytti viisaasti: “Sodantaidon huippu ei ole sadan voiton saavuttaminen sadassa taistelussa. Sodantaidon huippu on vihollisen kukistaminen ilman taistelua”. Nämä viisaat sanat kiteyttävät hyvin nykypäivän sodankäynnin, jota yhä vähemmän käydään aseellisesti ja vaikutusvaltaa haetaan aseettomin keinoin. Euroopan unioni ei voi enää ummistaa silmiä tältä kehityssuunnalta, josta olemme jäämässä pahasti jälkeen.
Maria Pulkka
Keskustanuorten kansainvälisen jaoston jäsen
