Arvon puheenjohtajisto, hyvä liittokokousväki.
”Alueellisen itsehallinnon laajentamiseksi ja tehostamiseksi on tällä vuosikymmenellä toteutettava kauan suunniteltu maakuntaitsehallinto. Maakunnille on annettava lakimääräisiksi itsehallinto-tehtäviksi mm. koululaitosta, seutusuunnittelua, sairaalalaitosta ja sosiaalivakuutusta koskevia asioita. Lisäksi maakunnat saavat ottaa vapaaehtoisesti hoitaakseen maakunnan yhteisiä asioita, jolloin myös kustannukset jäävät maakunnan itsensä kannettavaksi. Toteutettaessa maakuntaitsehallintoa ei ole sallittava kustannusten siirtämistä valtiolta maakuntien kannettavaksi ja on valvottava, että myös pienillä kunnilla on riittävä sanavalta hallinnossa.”
Kuulostaako tutulta ja ajankohtaiselta? Tämä oli ote Maalaisliiton vuoden 1962 yleisohjelmasta, sen kunnallispolitiikkaa koskevasta osiosta. Tästä ohjelmasta on 58 vuotta ja aivan vielä ei olla maalissa. Lähellä kyllä ja eteenpäin on menty, mutta monta estettä vielä ylitettävänä.
En poiminut tätä tekstiä todetakseni, että poliittisessa elämässä samat asiat pyörisivät vuosikymmenestä toiseen. Halusin nostaa sen muistutukseksi siitä, kuinka pitkäjänteisyyttä ei ole syytä unohtaa. Nykyinen poliittinen ilmapiiri saattaa tuntua pikavoittojen etsimiseltä. Poliittiset voitot tuntuvat voitoilta vain, jos palkinto odottaa välittömässä läheisyydessä.
Tuskinpa tuota ohjelmaa kirjoittaneet ajattelivat, että valmista tulisi vasta vuosikymmenten kuluttua. Rehellisesti sanottuna en tiedä mitä he ajattelivat. Tunnen kuitenkin suurta ylpeyttä siitä, että tuokin 58-vuotias yleisohjelma elää yhä nykypäivänä keskustalaisessa identiteetissä ja käytännön politiikassa. Se on kestänyt vuosikymmenten yli, päättäjältä seuraavalle.
Politiikassa ei pidä missään nimessä jämähtää paikalleen ja takertua nostalgiaan. Politiikka elää hetkessä. Melkeinpä parhaiten sitä kuvaa erinäisistä musiikkiteoksista, käsivarsitatuoinneista ja sisustustarroista tuttu klassikkofraasi carpe diem – tartu hetkeen. Ajassa kiinni pysyminen ei kuitenkaan tarkoita sitä, että poliittisten avausten elinkaaren päätepysäkin olisi oltava viikon tai kahden päässä. Saa se toki olla lähempänä, kuin Olkiluodon ydinvoimalan valmistuminen, mutta tärkeintä on varmasti kyky hahmottaa tekemämme politiikan merkityksellisyys tulevaisuudesta käsin.
Nyt kun olette päättämässä Keskustanuorten linjauksista, haluankin kehottaa teitä olemaan ylpeitä jokaisesta päätöksestä. Kaikista näistä aloitteista tai ohjelmasisällöistä ei tule ensi viikolla valtakunnallista poliittista valtavirtaa, mutta varmuudella osa tämän järjestön pitkäjänteistä työtä omien periaatteidemme ja arvojemme vaalimiseksi. Ne punoutuvat osaksi pitkää nuorkeskustalaista jatkumoa. Jokainen osa on aikansa näköinen, mutta kokonaisuutena aikaa kestävää. Tämä itsessään on poliittinen voitto jokaiselle teille ja jokaiselle teiden jälkeen tulevalle. Jatketaan tällä tiellä seuraavatkin 75 vuotta!
Kiitos ja oikein antoisaa liittokokousta kaikille!
