Rakkaat keskustanuoret, hyvät kuulijat siellä linjojen takana.
Sitä sanotaan, että liittari on ihmisen parasta aikaa. Onhan liittokokous paikka, jossa linjataan järjestön politiikasta ja kehityssuunnista. Yleensä mukaan kuuluu myös jännittäviä henkilövalintoja. Näiden asioiden takiahan me täällä olemme; muuttamassa maailmaa ja tekemässä tulevaisuutta.
Tänä viikonloppuna kokouksemme asialistalla on painavaa asiaa. Uusi periaateohjelma, energiapoliittinen linjapaperi, kuntateesit ja sääntöuudistus, sekä tietenkin liuta aloitteita. Kannustan teitä jokaista käyttämään ääntänne myös äänestysten ulkopuolella. Sekä yleiskeskustelu että yhdessäolo muiden kanssa ympäri Suomen antavat mahdollisuuden meille jokaiselle kysyä ja kuunnella, puhua, pohtia ja perustella.
On nimittäin niin, että debatointi ja omien kantojen perustelu ovat arvokasta oppia tulevaisuutta ajatellen. Mielenkiintoisten keskustelujen ja ajatusten vaihdon pohjalta oma maailmankuva avartuu ja pääsee oppimaan jotain täysin uutta. Usein käy niin, että kuin huomaamatta syntyy uusia ystävyyksiä. Se on ehdottomasti yksi järjestöelämän parhaita puolia.
Tahdon avata muutamaa asialistamme asiaa vielä tarkemmin. Aloitetaan periaateohjelmasta. Jo sanana periaate kuvaa jotain sellaista, joka kuuluu osaksi meitä ja meidän toimintaa, jotain sellaista, mistä emme anna periksi tai ole valmiita tinkimään. Tuoreessa periaateohjelmassa sanoitamme nuorkeskustalaista ihmiskuvaa, aate- ja arvopohjaa sekä visiotamme ihanneyhteiskunnasta.
Mä ajattelen niin, että loppuviimein politiikassa on kyse ihmisten onnellisesta ja hyvästä elämästä. Jokainen meistä määrittelee onnen eri tavalla, mutta näen asian niin, että politiikalla me luodaan puitteita sille, että ihmisillä on mahdollisuus tavoitella unelmiaan. Politiikkaa ei tehdä vain vahvojen ehdoilla, vaan pidämme ääntä myös heidän puolesta, jotka eivät itse siihen kykene. Arvojemme mukaisesti teemme niin sivistyksen, yhdenvertaisuuden, kestävän kehityksen ja yhteisöllisyyden pohjalta.
Energiapoliittinen ohjelma, joka noudattelee ainakin vielä tällä hetkellä nimeä ”Murtavia voimia”, vastaa siihen, miten teemme Suomesta hiilineutraalin vuoteen 2035 mennessä. Se on äärettömän kunnianhimoinen tavoite.
Linjapaperi onkin erittäin ajankohtainen. Kuluneena vuonna olemme ottaneet kantaa niin turpeen energiakäytön lopettamisen puolesta, kuin biokaasun edistämisen puolesta. Olette varmasti huomanneet tai voitte ainakin kuvitella, kumpi aiheista nosti enemmän keskustelua puolueen sisällä. Viestejä ja kommentteja pukkasi joka tuutista – osa asiallisia ja osa asiattomia. Ratkaisuhakuisimmat keskustelut kävin muiden keskustanuorten kanssa, kiitos niistä jokaisesta. Pidän tärkeänä, että tässä porukassa saa olla eri mieltä ja mielipiteensä voi tuoda omana itsenään esille.
Tähän liittyen olen pohtinut, että usein odotamme poliitikoilta valmista mielipidettä tai kantaa asiaan. Toivon, että nuorisojärjestössä kelpaamme keskeneräisinä ja sallimme myös sen, että aina valmista mielipidettä ei ole heti saatavilla. Kuten aiemmin totesin: ajatusten vaihto, debatointi ja omien kantojen perustelu ovat arvokasta oppia. Viisas on mielestäni se, joka kykenee tarvittaessa myös muuttamaan kantaansa. Jatkuva oppiminen ja tiedon lisääntyminen kuuluvat myös politiikkaan. Hyödynnetään sitä.
Reipas kuukausi sitten totesin puoluekokouspuheessani, että Keskustanuoret tulee jatkossakin tarjoilemaan kylmää tai kuumaa, mutta ei kädenlämpöistä. Kun pääministeri Sanna Marinin ajatus neljän päivän työviikosta nousi uutiseksi maailmalla, ei hetkeen muusta puhuttukaan. Tämä ajatus ei totta totisesti tuntunut kädenlämpöiseltä. Mielestäni tämä kuitenkin osoitti sen, että Marin omasi poliittista johtajuutta. Avauksellaan hän määritteli, mistä puhutaan ja käydään keskustelua. Tähän tartuttiin yli valtion rajojen. Pyrkimykseni liiton puheenjohtajana olkoon siis ”tehdä Marinit”. Meillä keskustanuorilla raikkaita avauksia ja ajatuksia kyllä riittää.
No sitten ne kuntavaalit. Niihin on alle puoli vuotta aikaa. Meidän tavoitteemme on kunnianhimoinen: tuhat nuorta ehdokasta ympäri Suomen. Ajattelen niin, että nyt on todellakin nuorten aika. Kehno kuntatalous ja aika koronapandemian keskellä värittävät vaaleja väkisinkin. Kestävän huomisen rakentaminen vaatii, että kunnissa on yhä enemmän aktiivisia nuoria mukana päätöksenteossa. Nuoria, jotka ovat ajassa eläviä, mutta tulevaisuuteen katsovia.
Kehotankin jokaista teitä kysymään itseltänne: ”Jos en minä, niin kuka? Ja jos en nyt, niin milloin?” Sillä tiedätkö mitä? Kuntavaaleissa valitaan ne päättäjät, jotka vaikuttavat eniten juuri sinun arkeesi ja elämänmenoon.
Hyvät keskustanuoret,
Monelle meistä kuntavaalit ovat ensimmäiset vaalit, joissa olla ehdolla. Itsensä likoon laittaminen on valtavan arvokasta ja opettavaista, mutta oma naama vaalijulisteessa tai poliittinen debatointi paneeleissa ja toreilla voi myös pohdituttaa ja jännittää. Eikä ihme – poliittinen keskustelukulttuuri on välillä karua luettavaa ja kuultavaa.
Minusta meidän onkin tärkeää katsoa peiliin – sekä nuorisojärjestöissä, että puolueissa – millaiseen politiikan tekoon kasvatamme? Miten ollaan ihmisiä toinen toisillemme?
Voimme harjoitella sitä jo tänä viikonloppuna. Käy harjoitus itsesi kanssa. Mikä puheenvuoro sykähdytti, mikä herätti negatiivisia tunteita tai lisäkysymyksiä ja tärkeintä, että MIKSI? Mikä on se juurisyy tai perimmäinen tarve mielipiteiden taustalla? Omaa suhtautumistaan asioihin ja eri tavalla ajatteleviin on hyvä pohtia ja reflektoida.
Näillä pohdinnoilla toivotan meille upeaa ja ainutlaatuista, historian ensimmäistä maakuntamallin liittokokousta.
