Kevään kuntavaalit lähestyvät. Käyn mielessäni jatkuvaa taistoa ehdokkuudesta. Miten minusta voisi tulla kunnanvaltuutettu? Osaanko minä mitään? Pärjäänkö yhtä hyvin kuin muut? Päätän kirjata itsestäni plussat ja miinukset paperille. Katsotaan, mikä olen naisiani.
Suomalaisella, pessimistisellä tavalla aloitan tietysti miinuksista. Listaan ylös asioita, joista en koe tietäväni tarpeeksi. – Kaavoitus, kuntatalous, lainsäädäntö… lista jatkuu jatkumistaan. Saan kuitenkin kirjattua asioita ylös myös plussapuolelle. Tiedän paljon kuntani liikunta- ja harrastuspuolesta, lisäksi koen tietäväni enemmän nuorten arjesta, kuin kanssaehdokkaani. Osaanhan minä jotain! Miinuspuolen listaus on silti pitempi. Jos näistä teemoista pidettäisiin pistokokeet, niin en pääsisi läpi millään. Eihän tästä tule mitään. Tai minusta ainakaan hyvää valtuutettua.
Käyn listausta läpi tarkemmin ja päätän hypätä ehdokkaan saappaista äänestäjän saappaisiin. Hetkinen. Enhän minä äänestäjänä mene pitämään pistokkaita potentiaalisille ehdokkaille! Pidän tärkeänä, että ehdokkaalla on jotain sanottavaa, mutta tärkeänä pitämäni ominaisuudet eivät liity kuntalainsäädännön, kaavoituksen tai kuntatalouden kiemuroiden hallitsemiseen. Minulle tärkeää on se, että millainen ihminen ehdokas on. Eri sektoreiden sisältöjen osaamisen sijaan minua kiinnostaa, miten ehdokas kykenee yhteistyöhön, millaiset vuorovaikutustaidot hänellä on, miten hän viestii päätöksenteosta ja onko hän valmis perehtymään asioihin.
Innostunut ja aito. Sovitteleva ja rohkea. Uuden sukupolven ehdokas, joka uskaltaa kysyä ja kyseenalaistaa, kehittää ja kannustaa. Pyrkii muuttamaan politiikkaa parempaan. Sellainen on minun ihanne-ehdokkaani. Ja hetkinen taas – sellainenhan minä pyrin itsekin olemaan. Ehkä pärjään sittenkin. Ehdokkaana.
Kevääseen 2021 suunnaten, mukaan kutsuen,
Hanna Markkanen,
Keskustanuorten puheenjohtaja,
kuntavaaliehdokas Kempeleessä
