Me kaikki tiedämme, että lapselle tai nuorelle – tässä blogissa pienelle ihmiselle – mielekäs harrastaminen voi olla melkein elämää suurempi asia. Sen parissa viettää hyvillä mielin jopa tunteja päivittäin, oppii vähintäänkin oppimaan ja parhaassa tapauksessa saa elämän mittaisia ystävyyksiä ja jopa ammatin. Kaiken kaikkiaan harrastuksissa piilee jonkin tasoinen toive inhimillisen kehityksen mahdollistumisesta, vaikkei sitä ehkä osaisi sanoittaa niin.
Eikä pieni ihminen sitä niin sanoittaisikaan: hänelle harrastus on jotakin kivaa päivän aikana tai jälkeen tehtäväksi, josta saada hyvänolon tunnetta, tavalla tai toisella. Ja kenestäpä meistä ei olisi ihanaa saada säännöllisesti tunnetta onnistumisesta ja päästä eteenpäin nähtyämme vaivaa sen eteen?
Pieni ihminen kokee olonsa hyväksytyksi, kun harrastusohjaaja antaa hyvää palautetta vahvistaen pienen ihmisen positiivista minäkuvaa. Joissain oikein tiukoissa tilanteissa voi olla, että pienen ihmisen ainoa turvallinen aikuinen löytyykin harrastuksista – jolloin harrastuksen merkitys kasvaa vielä vähän enemmän.
Pientä ihmistä voi miellyttää ihan yhtä lailla jääkiekko, ratsastus kuin vaikka huilutunnit. Mielekkään harrastuksen parissa hän oppii ainakin pitkäjänteisyyttä, suunnitelmallisuutta, ajanhallintaa ja luonnollisesti myös niitä taitoja, joita harrastukseen luonteenomaisesti kuuluu – tässäkin listassa ryhmässä toimimisesta sävelkorvaan ja tunneälyyn asti. Voisi väittää, että harrastamisessa ei ole haittapuolia, kunhan sitä tehdään pienen ihmisen ehdoilla. Voi olla, että harrastaessaan pieni ihminen oppii samalla, mistä asioista hän pitää ja ehkä uskaltaa vähän unelmoidakin: ehkä hänestäkin tulee harrastuksen ammattilainen, niin kuin Oma Idoli tai joku Muu Tärkeä Persoona.
Yksi isoimmista tekijöistä pienen ihmisen unelmien syntymisen ja toteutumisen välissä on mahdollisuus. Jos mahdollisuuksia on vähän, todennäköisyys omannäköisen tekemisen löytymiselle on aika pieni. On myös varsin ikävää nähdä, miten eriytyvää harrastustarjonta on pitkin maata. Tällainen asettaa pienen ihmisen toiveet ja realiteetit valitettavan usein vastakkain ja saattaa rikkoa unelmia jo ennen kuin ne ehtivät alkaakaan – vaikka pienen ihmisen potentiaali olisikin johonkin tai moneen suuntaan kallellaan.
On pitkässä juoksussa vaikeaa harrastaa, jos isot ihmiset puheissaan kertovat, miten epäarvostettava oma harrastus on, kuinka epävarmaa sen rahoitus on tai millaisilla toimilla harrastuksen laatua sen säilyttämisen nimissä lasketaan. On äärimmäisen hankalaa päästä ammattilaiseksi asti, jos pienen ihmisen harrastusmahdollisuuksista säästetään jatkuvasti. Näkisin mielelläni maan, jossa yhdenkään pienen ihmisen unelma kohti oman alan huippua ei katkeaisi mahdollisuuksien katoamiseen.
Näen haastetta erityisesti kulttuuriharrastusten kohdalla, joiden alan ammattilaisuutta arvostetaan valitettavan vähän. En muista kuulleeni kahvipöytäkeskusteluja siitä, kuinka typerää on haluta päästä ammattiurheilijaksi, mutta sen sijaan olen kuullut paljonkin siitä, miten ei ainakaan kannata (edes haluta) hakeutua kulttuuripuolen ammatteihin niiden epävarmuuden takia. Yhtä lailla niissä onnistuminen on vaatinut työtunteja yleensä lapsuudesta lähtien, kuin huippu-urheilussa. Toisen alan harrastusten näkeminen toista huonompana ei ole mielestäni mitenkään kestävää. Ja hei, on jokseenkin keljua myös ensin estää pientä ihmistä osallistumasta unelmiensa harrastukseen, ja sitten valittaa, että riittävän hyviä kotimaisia alan ammattilaisia ei ole.
Joka tapauksessa harrastuksen saaminen ammatiksi vaatii oman työnteon ja vanhempien panostuksen lisäksi mahdollistamista. Harrastusten pitäisi olla sen hintaisia, että niihin on varaa osallistua, mutta niihin kuuluu myös ylettää. Oli kyse sitten pianosta tai padelista, on pienen ihmisen etu, että kunnassa pidetään huolta siitä, että harrastuksia on saatavilla eikä harrastaminen keskeydy talousvaikeuksien takia. Pienen ihmisen unelman toteutuminen voi todella olla pienestä kiinni, ja sen saavuttamiseen ei ole pakko asettua poikkiteloin.
Kaisa Oinas-Panuma
Keskustanuorten varapuheenjohtaja
