Luonnonvarojen kulutus maapallolla on kasvanut jo vuosia, ja arvioiden mukaan maailmanlaajuinen materiaalin käyttö jopa yli kaksinkertaistuu vuoteen 2060 mennessä. Vaikka huoli maailman väkiluvun kasvamisesta ja esimerkiksi luonnonvarojen sekä ruoan riittävyydestä on olemassa, niin muuttamalla kulutustottumuksiamme sekä turvautumalla entistä enemmän uusiutuviin luonnonvaroihin voimme turvata ihmiskunnan tulevaisuuden.
Jatkuva paremman aineellisen elintason tavoittelu on johtanut tilanteeseen, jossa kaikki eivät ole pysyneet yhteiskunnan menossa mukana, vaan esimerkiksi sosiaaliset- ja mielenterveydelliset ongelmat ovat kasvaneet. Ihmisiä käsitellään työssään kuin koneita, jotta heistä saataisiin varmasti käytettyä koko olemassa oleva teho hyödyksi. Elämää eletään myös alati tihentyvissä asfalttiviidakoissa hektisellä elämänrytmillä. Materialistinen kilpailu- ja suoritusyhteiskunta, jossa vain suoritetaan ja saavutetaan, rikkoo lopulta ihmisen. Yhteiskunnan arvopohjan tulee perustua kestävämpiin asioihin kuin materiaan ja rahaan.
Jotta yhteiskunnan kehitys muuttuisi kestävämmäksi, tarvitaan muutos yhteiskunnallisissa ja poliittisissa arvoissa, joiden tulee perustua luonnontalouden pohjalle. Uutta ajattelutapaa tarvitaan globaalisti ympäri maailman. Uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön tulee siirtyä hiljalleen kokonaan, jotta emme ajanmenoon tuhoaisi ympäristöämme. Niissä on Suomen(kin) tulevaisuus. Uusiutuvien luonnonvarojen lisäksi on siirryttävä yhä enemmän muun muassa lähiruoan kulutukseen. Tämän seurauksena myös maaseudut elävöityvät, ja ihmisten elämästä tulee luonnonläheisempää sekä koko elämänrytmi muuttuu inhimillisemmäksi ja luonnollisemmaksi.
Materialismin tilalle on keskustalaisuudella oma realistinen ja kestävä vaihtoehto, alkiolaisuus. Kuten niin hyvin tiedämme, niin ”ihmisyys ja sen kehitystarve on pantava kaiken yhteiskunnallisen ja valtiollisen uudistamisen pohjaksi.” Ei-aineellisiin henkisiin, hengellisiin ja yhteisöllisiin arvoihin on hyvä koko yhteisen tulevaisuutemme maapallolla nojata. Keskustalaisuudella on tarjota selvä vaihtoehto materialistisille vasemmistolaiselle ja oikeistolaiselle talouspolitiikalle. Ihmisten on tulevaisuudessa haettava tyydytystä muutenkin kuin aineellisista hyödykkeistä.
Toivon mukaan ihmiset oivaltaisivat yhä suuremmissa määrin, ettei onni ole omistamisessa, eikä enää rahassakaan, sitten kun perustarpeet on saatu tyydytettyä. Psykologisten tutkimusten mukaan kestävintä onnea ihmiselle tuovat kestävät sekä emotionaalisesti myönteiset ihmissuhteet, kuten vaikkapa oma perhe ja ystävät. Yhteisössä ihminen saa parhaimmillaan tukea ja apua henkiseen kasvuunsa tai muuten, kun niitä eniten tarvitsee. Onnellisuus on pitkälti merkityksen etsimistä elämään. Ja kun sen oivaltaa, niin saattaa jopa löytää itsensä.
Elinympäristömme tulevaisuus on myös meidän tulevaisuutemme. Sen minkä teemme luonnolle, teemme myös itsellemme. Mikäli jatkamme nykyiseen malliin kulutuspainotteista elämänmenoamme, niin loppuvat luonnonvarat kesken. On siis elettävä ihmisiksi. Monen hyvin tuntemassa joululaulussa ”Sika” kuvaili valtakunnan ajattelija Juice Leskinen vertauskuvallisesti sen aikaista kulutusyhteiskuntaa tavalla, joka pätee vielä tänäkin päivänä: ” …minä läävässä lojuvaa karjua katsoin / kärsivin ilmein, vellovin vatsoin / kun loppuu aatto ja alkaa yö / ihminen on sitä mitä hän syö…”
Uusiutuvat luonnonvarat, luonnonvarojen säästäminen, kierrätys ja ympäristöystävällinen tekniikka ovat vastauksia tulevaisuuden yhteiskunnan rakentamiseen kestävältä pohjalta. Mutta ennen kaikkea on kyse itsestämme ja tulevaisuuden arvoistamme. Vain me, ihmiset voimme saada aikaan muutoksen.
Miika Jauhiainen
Keskustanuorten kaksikielisen osaston puheenjohtaja
