Arvoisa puheenjohtaja, hyvä puoluevaltuuston väki
Politiikan kentällä tuntuu aina olevan tuulista, mutta parhaillaan on käynnissä oikea puhuri. Hallituksen kehysriihi ja vaalikauden puoliväli ovat paikkoja selvittää, missä mennään hallitusohjelman kirjausten ja julkisen talouden osalta.
On helppo todeta sivusta, ”Lähtekää nyt sieltä hallituksesta” tai ”Valtaan ja audin takapenkkiin ei pidä rakastua”. Ei tokikaan pidä, mutta kyllä nyt kun neuvottelut ovat kesken, niin meidän täytyy pakertaa niiden keskustalaisten arvojen ja periaatteiden puolesta, joiden takia alun alkaenkin hallitukseen lähdimme keväällä 2019. Siellä on sote, siellä on kotihoidontuki ja perhevapaauudistus.
On hyvä tehdä tämänkin aiheen pohjalta skenaariotyötä, mitä kaikkea on vaakalaudalla ja mihin päin vaaka kallistuu.
Me kaikki täällä linjoilla olevat tiedämme, koemme ja kuulemme, että kuluneet kaksi vuotta uudenlaisessa punamultahallituksessa eivät ole olleet helppoja. Keskustaa on koeteltu – ja koetellaan edelleen niin vasemmalta kuin oikealta. Kentänkään viesti ei ole aina kiitollista, vaikka paljon hyvää on saatu aikaan.
Jatkuvassa ristitulessa ja kovan palautteen keskellä on tärkeää pysähtyä pohtimaan, ”miten minä olen päätynyt tähän”?
Hyvät puoluevaltuutetut, Meillä on täällä yli 130 erilaista tarinaa ja taustaa. Mikä oli se asia tai arvo, joka sai Sinut lähtemään mukaan politiikkaan ja päätöksentekoon, muuttamaan maailmaa paremmaksi?
Pyydän Sinua palaamaan tuon tunteen äärelle. Kysehän on merkityksellisyydestä, joka tämän puhurin keskellä pitäisi kyetä kanavoimaan tahdonvoimaksi.
Ajat voi tuntua välillä ankealta, mutta muistetaan, että maailman muuttaminen parempaan suuntaan – onhan se myös aika hemmetin antoisaa ja arvokasta, varsinkin tällä keskustanvihreällä poppoolla.
Keskustanuorten puolesta toivotan keskustelevaa puoluevaltuuston kokousta.
