Oikein paljon onnea uusille ylioppilaille! Omista ylioppilaskirjoituksistani ja -juhlistani on aikaa jo seitsemän vuotta, mutta huomaan palaavani noihin muistoihin ja tuntemuksiin aina keväisin. Valkolakki merkitsi minulle kovan työn tulosta ja uuden alkua.
Ilon ja onnen tuntemuksiin liittyi kuitenkin myös jännitystä ja huolta tulevasta. Kirjoitukset olivat stressaavaa aikaa ja tuntui, että koko loppuelämäni on kiinni siitä, millaiset arvosanat onnistun kirjoittamaan. Kun sitten kirjoitukset olivat viimein ohi ja ylioppilasjuhlat juhlittu, niin seuraava stressaamisen ja jännityksen aihe oli jatko-opintoihin hakeminen.
Kuuluinkin siihen ikäluokkaan, jota ensikertalaiskiintiöt koskettivat ensimmäistä kertaa. Sen lisäksi, että ihmiset ja yhteiskunta ympärilläni odottivat minun tietävän mitä haluan tulevaisuudessa opiskella ja tehdä, niin lisäksi täytyi myös kikkailla ensikertalaiskiintiön kanssa ja pohtia, ottaako opiskelupaikkaa vastaan vaiko ei. Hutivalinnalle tai alan kokeilulle ei ollut sijaa. Olen todella iloinen, että Keskustanuoret ja keskusta seisovat ensikertalaiskiintiöiden poiston takana. Kiintiöt eivät ole toimineet halutulla tavalla. Tarvitsemme erilaisia väyliä hakea korkeakouluun. Jatko-opintoihin tulee päästä ylioppilastutkinnolla, ammatillisen koulutuksen ja lukion päättötodistuksella, pääsykokeella tai näistä muodostuvilla yhteispisteillä. Jokaisella on oikeus sujuvaan siirtymään toiselta asteelta korkeakouluun.
Tämän ajan abeille kikkailun aiheen ja haasteen on tuonut pitkän matematiikan painoarvon kasvaminen korkeakouluun haettaessa. Tämä uudistus sai alkunsa viime hallituskaudella ja tulokset alkavat näkyä nyt. Kun pisteytystyökaluun valittiin kriteereitä, niin ratkaisevaan asemaan nousi lukion kurssien lukumäärä, joita pitkässä matematiikassa sattuu olemaan eniten. Äidinkieli on aineista ainoa, jonka osalta laskentatavasta poiketaan.
Tehty uudistus vaikuttaa suoraan toisen asteen opiskelijoiden arkeen. Yhä useampi valitsee pitkän matematiikan opiskeltavaksi aineeksi sen painoarvon takia. Omat kiinnostuksen kohteet jäävät toisarvoisiksi. Kannan huolta siitä, mitä tämä tekee esimerkiksi kielten opiskelulle. Itse pärjäsin paremmin kielissä kuin matemaattisissa aineissa ja valitsinkin pitkän matematiikan sijaan pitkän saksan. Valitsisinko tänä päivänä toisin, jos olisin lukiolainen? Erikoista tästä tekee myös se, että esimerkiksi englantia lukemaan hakiessa saa pisteitä enemmän pitkän matematiikan laudaturista kuin pitkän englannin laudaturista!
Lukion pitäisi olla laajasti yleissivistävä, joka antaa eväät jatko-opintoihin. Siksi pidän tärkeänä, että jokainen nuori löytäisi omat vahvuutensa ja motivaation opiskella omia mielenkiinnon kohteitaan. Tätä ei pidä tehdä ylhäältä käsin arvottamalla yksi oppiaine ylitse muiden. Painoarvon tulisi näkyä erityisesti niillä aloilla, joissa matematiikka tarvitaan.
Toivon, että korkeakoulut ja opetusministeriö reagoisivat nykyisiin valuvikoihin. Eritoten korkeakoulut ovat merkittävässä asemassa, sillä ne itse päättävät opiskelijavalinnan perusteista. Muutosta täytyy tehdä yhdessä. Mukaan tarvitaan erityisesti heidät, joita asia konkreettisesti koskettaa: nuoret ja opiskelijat.
Loppuun vielä rohkaisun sana jokaiselle valmistuneelle. Menetin itse aikoinaan ensikertalaiskiintiön ja ajauduin pitämään kolme välivuotta. Noihin vuosiin mahtui ahdistusta ja epäonnistumisia, uuden oppimista sekä kokeilua ja kasvua.
Jokaisella teillä on oma, ainutlaatuinen ja uniikki polku. Ole itsellesi armollinen, älä vertaa itseäsi muihin tai kuuntele painostavia sanoja. Mieti asioita, jotka tuntuvat merkityksellisiltä ja (nyt seuraa klisee) kuuntele sun sydäntä – silloin et voi eksyä. Tulevaisuus kuuluu niille, jotka uskovat unelmiinsa.
Hanna Markkanen
Keskustanuorten puheenjohtaja
