Arvon puheenjohtajisto, liittohallitus sekä valtuuskunnan kokousväki.
Politiikka on parhaimmillaan innostavaa, mukaansa tempaavaa, kasvattavaa, opettavaista – sekä paikka, jossa solmia pitkiä ystävyyssuhteita ja jakaa onnistumiset ja voitot. Politiikka on myös vaativa laji. Se vaatii paljon aikaa, sitoutumista, uhrautumista, ja joskus mukaan mahtuu epäonnistumisia ja häviöitä.
Oma kokemukseni on, että hyvästä selviää yksin. Pahasta selviää parhaiten porukassa. Kaksin aina kaunihimpi, kuten Kanteletar muistuttaa. Viestini teille on, että tämä zoomilinjojen päässä oleva porukka on se porukka, johon tekin voitte nojata, kun lunta tulee tupaan ja takka savuttaa sisään.
Tämä tukipilari ei kuitenkaan ole itsestäänselvyys. Sitä on huollettava, kuten Opelia – usein ja enemmän, kuin tahtoisi. Siitä on huolehdittava, kuten isoäidiltä perinnöksi saaduista seinäryijyistä – usein vastentahtoisesti, mutta suurella rakkaudella. Siihen on myös sitouduttava, kuten Viaplay-suoratoistopalveluun – alussa kuukausi ilmaiseksi, lopussa kaiken kattava Elisa Viihde Viaplay Total Supreme Plus Deluxe kestotilauksella.
Tässä vaiheessa puhetta useammalla herää jo epäilys, että viekö tämä homma tuhkatkin pesästä. En väitä, etteikö se ottaisi paljon. Ottaahan se, mutta vähintään yhtä paljon se antaa. Pyydän teitä silti pitämään kirkkaana mielessä, ettei tämän toiminnan tarkoitus eikä päämäärä ole tyhjentää jäsentensä henkistä pajatsoa kaikista kolikoista. Jokaisen tulisi antaa sen verran, että lanttien kilinää ja pieniä voittoja riittää seuraavaksikin kerraksi.
Puhettani valmistellessa mietin pitkään sanaa, joka tiivistäisi ytimekkäästi sen viestin, jonka haluan jokaiselle teille välittää. Mieleeni jäi armollisuus. Armollisuus itseä kohtaan ja armollisuus muita kohtaan. Kun tähän lajiin hurahtaa koko sydämestään, pyrkii usein täydellisyyteen ja ylisuorittamiseen. Pian samaa saattaa vaatia myös muilta. Tämä tie ei ole tie, jolle kenenkään tulisi eksyä. On muistettava antaa itselle lupa olla vähemmän.
Älkää ymmärtäkö väärin. En ole käyttänyt viimeistä viikkoa lueskellen puolilämpöisiä villatakkiblogeja etsien empatiabuustia erilaisista mindfulness-harjoitteista. Sanomani on yksinkertaisuudessaan se, että kaikesta ei tarvitse selvitä yksin. Teillä on tässä ympärillänne aatteenpalolla öljytty ja vankkumattomien arvojen tahtiin viritetty nuorkeskustalainen tukikoneisto, joka puuskuttaa yhdessä eteenpäin. Siihen on lupa nojautua ja antaa itselleen tilaisuus nauttia yhdessä tekemisestä.
Toivotan teille jokaiselle antoisaa, ja erityisesti armollista, valtuuskuntaa. Kiitos.
