Kiusaannus, häpeä, suru, pettymys. Siinäpä viikon tunnetilat, kun seuraan oman puolueeni Keskustan toimintaa Pride-viikolla. Kotisivuilla komeilee arvojen kohdalla tasa-arvo ja puolueen periaateohjelmassakin todetaan, kuinka kaikki ihmiset ovat yhdenvertaisia ja samanarvoisia ja että kahdella tasa-arvoisella ihmisellä on vapaus rakastaa toisiaan. Periaateohjelmassa, joka on puolueen ylimmässä päättävässä elimessä eli puoluekokouksessa yhdessä linjattu.
Jotta arvot saadaan näkyville muutoinkin kuin kotisivujen kirjoitusten kautta, on arvot kyettävä sanoittamaan toimintana ja tekemisenä. Tekeminen kun on sanomisen korkein muoto.
Keskustan sosiaalista mediaa selatessa törmääkin naisten päivän onnitteluihin, yrittäjän päivän sekä suomalaisen ruoan päivän toivotuksiin. Mikä peruste on jättäytyä ulkopuolelle Pride-viikon teemoista?
Kyse ei ole siitä, että nostaisimme yhden vähemmistön toisen ylitse, vaan tuomme kaikki samalle viivalle. Työtä yhdenvertaisuuden ja tasa-arvon eteen tarvitaan joka päivä – kodeissa ja kouluissa, työpaikoilla ja harrastuksissa, puolueissa ja politiikassa.
Juha Kuisma kirjoittaa mielestäni osuvasti Keskustalaisuudessa -teoksessaan siitä, että ihmisyyden kehitystarpeen näkökulmasta neljä aihepiiriä vaativat yhteiskunnallista huomiota: maahanmuutto ja pakolaisuus, sukupuolisuus ja sukupuolirakenteet, ihmisen integriteetti nettimaailmassa sekä ihmisen teknologinen ja biologinen varustelu. Kuisman mukaan perinteinen kaksiarvoinen sukupuolirakenne muuttuu joksikin laajemmaksi, ja jos todella olemme ihmisyyden puolella, olemme tätä rakennetta myös avartamassa.
Eikö ihmisyysaatteeseen kuuluu juurikin se, että kohtaamme toisen silmien tasalta ja olemme ihminen ihmiselle? On täysin tarpeetonta miettiä kuka suvaitsee ja ketäkin, koska yhdenvertaisuus tarkoittaa nimenomaan sitä, että kaikki ihmiset ovat samalla viivalla ja yhtä arvokkaita.
Pidän tärkeänä Pride-viikon aikana syntyneitä keskusteluita. Vielä tärkeämpänä pidän, että näitä keskusteluja voitaisiin käydä kasvokkain – niin ikään ihminen ihmiselle. Keskustelemattomuus lamaannuttaa ja sitä ei saa tapahtua. Konflikteja ei pidä pelätä – ne voivat olla juuri se eteenpäin vievä voima.
Maailmaa muuttaessa tarvitaan tienraivaajia. Olen iloinen ja äärettömän ylpeä, että keskustanuoret jaksavat argumentoida yhdenvertaisuuden ja Priden puolesta sekä avartaa vanhempien sukupolvien ajattelua. Moni tuntee kovaa arvoristiriitaa puolueen puheiden ja tekojen (tai tekemättömyyden) välillä.
Tietä jaksaa raivata sen takia, että mitä Keskustanuoret tänään, sitä Keskusta ja Suomi huomenna.
Hanna Markkanen
Keskustanuorten puheenjohtaja
