Kesä on taianomaista aikaa. Olipa sitten kesälomalla tai kesätöissä, niin ajankulu ja ympäristö tuntuvat erilaisilta kuin muina vuodenaikoina. Vuorokaudessa tuntuu olevan enemmän tunteja ja sielussa sykkii vapaus.
Omaa elämääni ovat jo useiden vuosien ajan aikatauluttaneet järjestöjen (lue: Suomen Keskustan ja Keskustanuorten) vuosikellot. Syyskokoukset, vuosikokoukset, piirihallitukset, puoluevaltuustot ja valtuuskunnat, liittokokoukset ja puoluekokoukset. Onpa väliin mahtunut myös pari puheenjohtajakampanjaa sekä muutamat vaalit, joissa on ollut itse ehdokkaana, puolueella töissä tai tukinaisena. Härdelliä on riittänyt.
Viimeisen liki kahden vuoden ajan olen saanut tehdä tätä kaikkea päivätyökseni kasvattiseurani Keskustanuorten puheenjohtajana. Tai no, eihän kyseessä ole päivätyö, koska politiikan ja järjestön kentällä tapahtuu jatkuvasti, olipa viikonpäivä tai kellonaika mikä tahansa. Koko palettia elää ja hengittää vuorokauden ympäri, seitsemänä päivänä viikossa.
Aika keskustanuorten puheenjohtajana on ollut intensiivistä ja monella tapaa odottamatonta koronapandemian ja ympäröivän poliittisen tilanteen johdosta. Olen saanut kokea upeita ja unohtumattomia hetkiä. Suuria tunteita, suurella sydämellä.
Täytän pian 26 vuotta. Kymmenen vuotta sitten minut valittiin ensimmäistä kertaa Pohjois-Pohjanmaan Keskustanuorten piirihallitukseen. Paljon on ehtinyt tapahtua välissä. Jatkuva hinku kehittyä ja vaikuttaa asioihin on säilynyt, mutta samalla on ollut tunnustettava itselleen, että järjestötyössä ja politiikan teossa ei tule koskaan valmiiksi. Tämä oivallus toi itselleni rauhan, kun pohdin tulevaa suuntaani.
Olen päättänyt, että en pyri jatkokaudelle Keskustanuorten puheenjohtajaksi. Tämä ajatus kypsyi mielessäni pikkuhiljaa ja nyt en enää epäröi sanoa sitä ääneen.
Koska kyllä, olen epäröinyt päätöstäni. Vuonna 2019 ja 2020 valituille Keskustanuorten luottamushenkilöille aika on ollut todella erikoinen ja haastava johtaa, kohdata ja innostua. Tuntuu epäreilulta, että koronapandemia vei valtakunnalliset tapahtumat ja kasvokkaiset kohtaamiset jäsenistön ja jopa oman liittohallituksen kanssa.
Järjestössä otettiin nopea loikka eteenpäin teknologian hyödyntämisessä ja luotiin täysin uusia toimintatapoja ja -malleja. Teknologia Teams-keskusteluineen ja Zoom-kokouksineen ei kuitenkaan korvaa aitoa kohtaamista. Monet kerrat olen tuntenut olevani paikalla, mutten aidosti ja täysin läsnä.
Ajattelen kuitenkin niin, että päättäjät eivät voi valita sitä, millainen ympäristö milloinkin vallitsee. Jatkuva muutos tarkoittaa sitä, että emme voi seistä tumput suorina, vaan suunta täytyy olla edistyksellisesti eteenpäin.
Päättäjät eivät voi valita sitä, millainen ympäristö milloinkin vallitsee.
Palaan vielä tuohon oivallukseeni valmiiksi tulemisesta. Tunnen ja tiedän, että olemme yhdessä varapuheenjohtajien, liittohallituksen, liittotoimiston, työryhmien sekä piirien ja koko jäsenistön kanssa saaneet asioita aikaiseksi ja parempaan suuntaan – tumput suorina ei todellakaan olla seisottu! Työtä riittää loppuvuodeksi, kun johdattelemme keskustanuoret kohti hyvinvointialuevaaleja sekä niitä tavoitteita, jotka olemme yhdessä luoneet. Tämä työ jatkuu osaltani vuoden loppuun asti.
Uusi puheenjohtaja valitaan lokakuun liittokokouksessa Torniossa. Toivon, että jäsenistöstä löytyy innokkuutta pyrkiä johtopaikoille ja saamme kisat aikaan niin puheenjohtajiston kuin liittohallituksen ja kv-sihteerin paikan osalta. Tässä ajassa tarvitsemme innostusta ja intohimoa – ne ovat liikkeelle panevat voimat!
Kiittäen tähänastisesta, Hanna
