Vuonna 1937 solmittiin sopimus kahden valtion keskinäiseen kulttuurinvaihtoon pohjaten. Ainoana valtiosopimuksena se säilyi voimassa läpi Neuvostoliiton vallanpidon aina Viron uudelleen itsenäistymiseen. Eikä se suinkaan jäänyt viimeiseksi edistysaskeleeksi Suomen ja Viron välisissä valtiosuhteissa. Läpi 1990-luvun valtioiden välinen yhteistyö oli erityisen tiivistä, ja siinä missä Suomelle ovet avautuivat aikanaan länsimaiden joukkoon pitkälti muiden Pohjoismaiden kautta, niin avautuivat ne nyt vuorostaan Virolle Suomen välityksellä.
Vaikka erinäisiä valtiollisia sopimuspohjia ei enää etsitäkään malliksi ympäri Presidentinlinnaa Mariankadulla, ja tv:stä kuulee Suomenlahden toisella puolen useammin englannin kuin suomen kieltä, niin eivät maidemme väliset suhteet mihinkään ole kuihtuneet, vaan päinvastoin. Valtioiden välinen yhteistyö on nykyisin varsin kattavaa ja käsittää kaikki sektorit. Tästäkin huolimatta on maidemme välistä ymmärrystä ja yhteistyötä syytä kohentaa entisestään, jotta koko olemassa oleva potentiaali tulisi hyödynnetyksi.
Maidemme välinen kulttuurivaihto on ollut aktiivista aina Georg Otsista Sofi Oksaseen. Suomen Viron -instituutti on vuodesta 1991 lähtien tehnyt työtä kulttuurin ja koulutuksen saralla maidemme välisten yhteyksien vahvistamiseksi. Maillamme on paljon yhteistä kulttuurista omaisuutta, ja yhteistyötä tehdään aktiivisesti muun muassa elokuva- ja musiikkialalla. Yhteistä toimintaa kulttuurin alalla tuetaan yhteisen Suomalais-virolaisen Kulttuurisäätiön kautta. Samantasoista yhteistyötä ja ymmärrystä toisistamme tarvitsemme laajemminkin.
Ulkopolitiikan saralla Suomella ja Virolla on paljon annettavaa EU:n Venäjä-suhteita ajatellen. EU:ssa tarvitaan vahvaa Venäjä-politiikkaa, ja meillä molemmilla on pitkää ja arvokasta kokemusta itäisestä naapuristamme. Geopoliittinen asemamme on historian saatossa opettanut meitä – joskus kovemman käden kautta. Kun katsotaan nykyisiä suhteitamme Venäjään, niin ovat ne monia muita Euroopan maita paremmat. Tämä on suoraan sanoen niitä asioita, joissa monien suurempienkin EU:n valtioiden olisi syytä kuunnella entistä herkemmin Suomea ja Viroa, kokemusta. Tässä meidän on myös itse rohkeasti tuotava osaamistamme esille kansainvälisissä yhteyksissä, sillä sitä tuskin kukaan kiistää, päinvastoin.
Hyvät suhteemme Venäjään ovat pitkän työsarkan, diplomaattisen osaamisen, kokemuksen ja ajoittain jopa poliittisen oveluudenkin aikaansaannosta. On myös turhaa lyödä kiilaa Helsingin ja Tallinnan ulkopolitiikan välille. Yhdessä meillä on paljon annettavaa niin EU:ssa kuin globaalimminkin Venäjä-strategian suhteen. Olemme länsimaita idän ja lännen välissä.
On myös turhaa lyödä kiilaa Helsingin ja Tallinnan ulkopolitiikan välille. Yhdessä meillä on paljon annettavaa niin EU:ssa kuin globaalimminkin Venäjä-strategian suhteen. Olemme länsimaita idän ja lännen välissä.
Maidemme välinen kaupankäynti on aina ollut erityisen tiivistä. Virolle Suomi on tärkein ja Suomelle Viro on puolestaan kymmeneksi tärkein kauppakumppani. Myös haasteemme tämän päivän talouselämässä ovat pitkälti samankaltaisia. Väestön ikääntyminen ja vientiriippuvainen talous aiheuttavat omat ongelmansa. Erityisesti Virossa työvoimapulasta on tullut jopa este talouskasvulle, ja myös Suomessa pitäisi työn tuottavuutta saada nostetuksi kilpailukyvyn säilyttämiseksi kansainvälisillä markkinoilla. Joustavalla työvoiman liikkuvuudella kykenemme osaltaan vähentämään työvoimapulaa ja kohdistamaan työvoimaa sinne, missä sitä kipeimmin tarvitaan maidemme välillä.
Hyvä kielitaito luo paremmat valmiudet toimia naapurimaan työmarkkinoilla, ja se luo myös tarvittavaa pohjaa maidemme väliselle laajemmalle yhteiskunnalliselle kanssakäymiselle. Tästä johtuen tulisikin tulevaisuudessa niin Virossa kuin Suomessa sisällyttää esimerkiksi kouluissa äidinkielen opetukseen veljeskielen opetusta. Jo välttävänkin tasoisten alkeiden hallitseminen luo hyvää pohjaa tulevaan. Toistemme kielet ovat lisäksi toisillemme ne vaivattomimmat oppia samankaltaisuutensa johdosta.
Viron tasavallan entinen presidentti Lennart Meri totesi aikanaan, että pienen valtion on äärimmäisen tärkeää saada äänensä kuuluviin ja tuoda omat näkökantansa esille kansainvälisillä foorumeilla, koska kukaan muu ei sitä sen puolesta tee. Tämä koskee myös Suomea, sillä jo eurooppalaisella mittarilla olemme suhteellisen pieni kansa. Yhtä lailla tarvitsemme tueksemme toisia, jotka pitkälti taistelevat samojen ongelmien kanssa. Ja ketkä meitä sekä tarpeitamme voisi paremmin ymmärtää kuin naapurit? Yhdessä meidän tulee pitää huoli siitä, että yhteiset etumme tulevat huomioiduksi.
Lopuksi tahdon vielä lyhyesti nostaa esille Keskustanuorten aiemmin keväällä, yhteistyössä puolueen kanssa, järjestämän pohjoismaisen tapaamisen, jossa koottiin etäyhteyksin pohjoismaisia keskustapuolueita yhteen Suomesta, Norjasta ja Ruotsista keskustelemaan muun muassa aluepolitiikasta. Ymmärtääkseni tämä oli (lähes) ensimmäinen pohjoismainen keskustatapaaminen sitten Esko Ahon aikana vielä järjestettyjen Centermöten. Palatakseni edelliseen kappaleeseen, tämä oli tärkeä askel eteenpäin keskustapuolueidemme välisessä yhteydenpidossa. Tulevaisuudessa tapaamiset toivon mukaan laajenevat entisestään ja niistä saatava konkreettinen hyöty maksimoidaan. Yhteydenpidon tarve koskee luonnollisesti niin ikään Viron Keskustanuoria ja Keskustapuoluetta. Tahdon vielä erikseen kiittää Hanna Markkasta, joka toimi edellä mainitun tapaamisen idean äitinä. Tämä oli varmasti Keskustanuorten vuoden kv-teko, ja sen arvo toivottavasti saadaan huomata kokonaisuudessaan vielä puoluetasoa myöten ympäri Pohjoismaita tulevaisuudessa. Maailma tarvitsee keskustalaista otetta.
Miika Jauhiainen
Keskustanuorten kansainvälisen jaoston jäsen
