Tämän viikon tiistaina 21.9. vietettiin kansainvälistä rauhanpäivää rauhan vahvistamiseksi maailman kansojen sisällä sekä niiden välillä. Molempien maailmansotien jälkeen on sodassa aiheutuvien kuolemien määrä laskenut, kuten myös murhat ja tapot monin paikoin ympäri maailmaa. Kuitenkin niin jengiväkivalta, huumekartellien väkivalta kuin valtioidenkin kohdistama väkivalta kansalaisiin on määrällisesti lisääntynyt. Töitä on siis vielä runsaasti jäljellä.
Viime aikoina suurta globaalia huolta on aiheuttanut erityisesti Afganistanin tilanne. Äärijärjestö Taliban onnistui ottamaan Afganistanin haltuunsa suhteellisen nopeasti ja vaivattomasti. Tämä oli isku vasten kasvoja erityisesti meille länsimaille, jotka yritimme vuosien ajan tukea Afganistanin demokratiakehitystä. Merkittävä osuus avustuksesta päätyikin tukemaan sen sijaan korruptiota.
Huomiota ei kiinnitetty riittävästi siihen, kuinka Afganistan toimii maana, vaan fokusoiduttiin liiaksi tarkastelemaan joskus jopa abstraktejakin päämääriä sekä itse tulosta. Yleiseen käytökseen ja arvoihin ei onnistuttu juurikaan vaikuttamaan, vaan avustusten vaikutukset jäivät liian pintapuolisiksi. Tämä on johtanut osaltaan siihen, ettei demokratiaa onnistuttu juurruttamaan yhteiskuntaan. Myöskään edellytykset demokratian luomiseen eivät olleet alun alkujaankaan kovin hääppöiset.
Ruotsin kansallisen avustusanalyysin asiantuntijaryhmän (EBA) kirjoittama raportti, jonka mukaan Ruotsin, kuten monen muun valtion, satsaamat avustukset esimerkiksi koulutukseen ja sairaanhoitoon vaikuttivat kyllä onnistuneesti infrastruktuuriin ja peruskoulutukseen, mutta sen sijaan varsin heikosti sisäiseen kapasiteettiin, kuten vallitseviin arvoihin muun muassa. Demokratian todellinen juurtuminen yhteiskuntaan on pitkä, syvällinen sekä hankala prosessi tarvittavine edellytyksineen, ja tässä suhteessa saimme nyt tärkeän oppitunnin. Virheitä on tehty ja niistä opiksi otetaan.
Emme voi myöskään ummistaa silmiämme siltä, mitä Afganistanissa tätä nykyään tapahtuu. Meidän on pyrittävä pitämään hyvät keskusteluyhteydet muun muassa kansainvälisten järjestöjen kautta Talibaneihin, ja pyrittävä siten parhaan mukaan takaamaan kaikille ihmisoikeuksien toteutuminen. Erityisesti naisten asema on ollut suuri kysymysmerkki uuden hallinnon myötä. Myös terrorijärjestöjen, kuten Al-Qaidan vahvistuminen on yksi suuri huolen aihe. Nykyisen Taliban-hallinon eristäminen ja oman onnensa nojaan jättäminen olisi omaan jalkaan ampumista länsimailta. On pidettävä huoli siitä, että Taliban lunastaa lupauksensa toimintansa luonteen muuttuneisuudesta.
***
YK:n toimintakyvyttömyys on jo pitkään johtunut osaltaan turvallisuusneuvoston pysyväisjäsenten veto-oikeuteen turvautumisesta usein puhtaasti kansallisten etujen vuoksi. Tehottomuudesta on päästävä eroon. Turvallisuusneuvostoon tulisi perustaa uusi jäsenryhmä, jonka jäsenillä olisi vaihtuvia jäseniä pidempi kausi. Uuden jäsenryhmän jäsenet voitaisiin äänestää suoraan jatkamaan edellisen kauden päättymisen jälkeen, mikäli ne yhä nauttisivat muiden jäsenmaiden luottamusta. Näin jäsenryhmän jäsenistä tulisi toisin sanoen pysyväisjäseniä niin pitkäksi aikaa kuin luottamusta vain riittää.
Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö (ETYJ) on myös tärkeässä roolissa rauhan ja demokratian turvaamisessa. Järjestö korostaa demokratian, ihmisoikeuksien, taloudellisten ja ympäristöllisten asioiden merkitystä turvallisuudelle ja yleiselle rauhalle. Rauha ja demokratia kulkevat käsi kädessä, mutta meidän länsimaiden tulisi myös muistaa, etteivät esimerkiksi demokratia ja ihmisoikeudet ole vain länsimaisia arvoja vaan yleismaailmallisia. Teemme vain itsellemme hallaa asian suhteen, mikäli alamme erottelemaan eri kansoja puhuen vain länsimaisista arvoista. Tästä ETYJ on itsessänsä hyvä esimerkki, sillä se yhdistää yli mannerrajojen 57 jäsenvaltiota yhteisten arvojen äärelle.
Euroopan tasolla rauhan ylläpitämisestä vastaa osaltaan myös Euroopan Unioni. EU tekee työtä yleismaailmallisen rauhan ylläpitämiseksi varsin laaja-alaisesti. Niin ilmastonmuutoksen torjuminen kuin terrorisminkin vastainen työ on osa sen toimenkuvaa rauhan ylläpitäjänä. Ajan henkeen kuuluu valitettavasti, että uhka yleismaailmalliselle rauhalle ei tule ainoastaan vieraiden valtioiden taholta, vaan uhkan aiheuttavat myös erilaiset ei-valtiolliset tahot sekä luonnonilmiöt. EU:n terrorisminvastainen ohjelma, joka on osa EU:n turvallisuusunionistrategiaa, on hyvä esimerkki unionin sisäisestä yhteistyöstä yleismaailmallisten, ei-valtiollisten uhkien ehkäisemisestä.
Myös Suomella on merkittävä kansainvälinen rooli rauhan globaalissa ylläpitämisessä niin diplomaattisessa kuin geopoliittisessakin suhteessa. Suomalainen diplomatiaosaaminen on maailman huippuluokkaa, ja sen vaikutuksista maailmanlaajuiseen rauhan edistämiseen on saatu esimerkkejä jo monen vuosikymmenen ajan. Suomalaisessa diplomatiaosaamisessa on meillä mahdollisuus vahvaan kansainväliseen vientituotteeseen, jonka potentiaalia ei ole vielä toistaiseksi täysin hyödynnetty.
Erityisesti meidän tulee pitää huoli siitä, ettemme ajaudu sotilaallisen liittoutumisen tielle ja menetä täten valttiamme lännen ja idän tasapainottavana voimana ulkopolitiikassa. Helsingin asema on tällä hetkellä vahva ja arvostettu ympäri maailman kaikista ilmansuunnista, ja tämä on parasta turvataetta, jota voimme sekä itsellemme että muulle maailmalle tarjota. Tämä tulee ottaa erityisesti huomioon, kun puhutaan Nato-yhteistyön tai Euroopan unionin puolustusyhteistyön syventämisestä. Sotilaallisen liittouman jäsenenä hankitaan nimittäin mahdollisen puolustuksen lisäksi myös se, miltä puolustautua. Emme siis ole mukana luomassa sotilaallista vastakkainasettelua, vaan globaalia rauhaa ja vakautta.
Miika Jauhiainen, Keskustanuorten kansainvälisen jaoston jäsen
