Pitkään jatkunut Venäjän lietsoma tulenarka tilanne Ukrainan ja Venäjän rajalla syttyi eilen täysiin liekkeihin Venäjän tehdessä sen, mitä eniten pelättiin. Venäjän raukkamaisen hyökkäyksen seurauksena voi jo todeta, että Eurooppa ei ole enää ennallaan. Venäjän ja presidentti Vladimir Putinin vähäinenkin arvostus katosi maailmalla kuin toisinajattelija Siperiaan, ilman toivoakaan paluusta. Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta, hyökkäys on tuomittu laajasti ja päivänpoliittiset erimielisyydet ovat jääneet sivuun. Kaiken identiteettipolitiikan ja pienten kiistojen varjosta on noussut vahva yhteisymmärrys poliittisten laitojen eri puolella olevien välillä siitä, että Ukrainaa kohdellaan väärin ja rauha laajemminkin voi olla uhattuna.
Ukrainalla ja Venäjällä on pitkä yhteinen historia, hyvässä, sekä suuremmissa määrin pahassa. Satoja vuosia Venäjän vallan alla ollut Ukraina itsenäistyi Neuvostoliiton hajotessa 1991, mistä lähtien vallassa ovat vuoroin olleet länsimieliset, vuoroin venäjämieliset poliitikot. Taustalla häärinyt entinen emämaa ei ole koskaan pystynyt täysin pysymään poissa Ukrainan asioista, vaan on koko Ukrainan itsenäisyyden ajan tavalla tai toisella puuttunut maan sisäisiin asioihin. Kun maassa on merkittävä venäjänkielinen vähemmistö, perusteet puuttua Ukrainan sisäisiin asioihin ovat tästä syystä olleet Venäjän mielestä riittävät. Ukraina on huomattavasta väestöstään ja koostaan huolimatta ollut varsin heikko valtio, mikä on tehnyt siitä otollisen kohteen venäläisten vaikuttamiselle koko sen itsenäisyyden ajan. Ukrainan heikkoutta Venäjä onkin häikäilemättä käyttänyt hyväkseen, uhraten rauhan Euroopan reunalla jo 2014 liittämällä Krimin itseensä vastoin kaikkia kansainvälisiä lakeja.
Kaikessa karmeudessaan Ukrainan tilanne pakottaa pohtimaan monia asioita. Mitä turvallisuuspoliittisia ratkaisuja pitää tehdä vastaavan ehkäisemiseksi? Tulisiko Suomen tehdä tilanteen seurauksena uusia johtopäätöksiä Naton suhteen? Onko raa´an voiman käyttö tehnyt paluun kansainväliseen politiikkaan? Mikä on YK:n rooli ja voiko Venäjän kaltainen valtio olla jatkossa YK:n turvallisuusneuvoston pysyvänä jäsenenä? Onko Kylmä sota palaamassa Eurooppaan?
Mitä ikinä jatkossa tapahtuukaan, tällä hetkellä tärkeintä on antaa kaikki mahdollinen tuki ukrainalaisille heidän joutuessaan suunnattoman vääryyden uhriksi. Keskustanuoret on aina ollut heikoimman puolella ja varsinkin nyt, kun panoksena on kokonaisen kansakunnan vapaus, sitä ollaan entistä kovemmin.
Oscar Lang, Keskustanuorten liittohallituksen jäsen
