Tänään vietetään kansalaisjärjestöjen maailmanpäivää (World NGO Day). Suomessa kansalaisjärjestöjä on yhteensä noin 120 000. Kansalaisjärjestöjä on monenlaisia ja niiden kautta ihmisten on helpompi päästä vaikuttamaan itselleen tärkeisiin kysymyksiin. Kansalaisjärjestön toiminta voi koskettaa esimerkiksi niin sosiaalisen kestävyyden kysymyksiä kuin kulttuurin ja vapaa-ajan mahdollisuuksien edistämistäkin. Skaala on varsin laaja, mutta yhteistä niille on se, että ne edistävät ihmisten hyvinvointia ja osallisuutta. Vahva kansalaisyhteiskunta onkin edellytys demokratian sekä yhteiskuntarauhan toteutumiselle.
Kansalaisjärjestöjen toiminta ei kuitenkaan rajoitu pelkästään kotimaan rajojen sisäpuolelle, vaan toiminta on usein myös kansainvälistä. Esimerkki tällaisesta järjestöstä on Kirkon Ulkomaanapu, joka on maamme suurin kehitysyhteistyöjärjestö. Lisäksi Kirkon Ulkomaanapu tekee työtä humanitaarisen avun sekä vaikuttamistyön parissa. Jo reilun 70 vuoden ajan järjestö on kehittänyt toimintaansa maailman huono-osaisimpien ihmisten hyväksi. Kirkon Ulkomaanavun toiminnan myötä mm. 200 000 lasta on saanut perusasteen koulutuksen ja viimeisimpänä se on auttanut sodasta kärsiviä ukrainalaisperheitä ruoka-avun, lämmikkeiden sekä muiden perustarvikkeiden toimittamisen muodossa.
Suomalaisista kansalaisjärjestöistä noin pari sataa toimii nimenomaan kehitysavun parissa. Kokonaisuutena kehitysyhteistyön tulokset ovat olleet varsin positiivisia ja tavoitteiden mukaisia. Saavutukset koskevat mm. puhdasta juomavettä, lapsikuolemien määrän vähenemistä, koulutettujen määrän kasvua jne. Yhteiskunnallinen ja taloudellinen kehitys on ollut valtavaa monissa kehitysavun tarpeen maissa läpi kehitysavun historian. Väitteet siitä, että kehitysyhteistyöhön käytettävä raha olisi silkkaa rahantuhlausta, ovat tilastojen valossa siis varsin epäuskottavia ja eriskummallisia. On toki totta, että kehitysyhteistyössä on tehty suuriakin virheitä, mutta juuri siitä syystä sen valvontaa ja toiminnan luonnetta on kehitetty määrätietoisesti entistä toimivammaksi.
Olipa kyse sitten kansallisesta tai kansainvälisestä kansalaisjärjestötoiminnasta, niin tärkeintä on, että kansalaisten ääni kuuluu. Siten muutetaan yhteiskunnallisia rakenteita ja vaikutetaan jopa koko maailmaa koskeviin asioihin. Näin kv-sihteerinä näen erityisen myönteisenä sen panoksen, jonka jokainen kansalaisjärjestö osaltaan on antanut kotimaan rajat ylittävässä toiminnassaan. Ilmastonmuutos, väestönkasvu ja sotilaalliset konfliktit koskettavat meitä kaikkia, myös meidän suomalaisten omaa hyvinvointia ja turvallisuutta.
Kun jatkossa pohditaan, että pitäisikö kansalaisjärjestöjen valtiolta saamaa tukea esimerkiksi kehitysyhteistyön osalta leikata, niin kehottaisinkin pohtimaan juuri päinvastoin: onko meillä varaa olla panostamatta enempää?
Miika Jauhiainen, Keskustanuorten KV-sihteeri
