Ukrainan kansan taistelu olemassaolostaan on koskettanut meistä jokaista. Myös läntisen yhteisömme kuuluu osoittaa tukensa Ukrainalle ja tehokkain keino tukemiselle on eristää Venäjä ja Putinin lähipiiri tulovirroistaan. Käydään siis kulutussotaa, jonka vaikutukset ovat tällä hetkellä havaittavissa erityisesti bensatankilla.
Bensaletkun varressa tilanteita on monenlaisia. Kaltaiselleni kaupungin keskustassa asuvalle opiskelijalle tilanne on ollut harmillinen, mutta voin myöntää, että sen seurauksena pois jäänyt ajelu on ollut suurilta osin äärimmäisen turhaa mukavuudenhaluun pohjaavaa liikkumista, jonka voin hyvin paikata hyppäämällä esimerkiksi polkupyörän satulaan. Pitkää työmatkaa ilman etätyömahdolliisuutta ajavalle kaverilleni vaikutukset näkyvät kuitenkin merkittävästi tylymmin ja epäoikeudenmukaisemmin. Kuullessani puhetta siitä, miten verojen, elämiskustannusten ja autoon menevien kulujen jälkeen toimeentulotuki tuntuisi kaverista järkevämmältä valinnalta kuin työnteko ymmärsin, että jotakin on perustavalla tavalla pielessä. Sosiaalista oikeudenmukaisuutta tarvitaan ja sitä tarvitaan pian.
Julkisuudessa ja opposition toimesta työkalupakkiin on tarjottu lähinnä pumppuhintoihin kajoamista jakeluvelvoitteen ja polttoaineveron alennuksella tai poistolla. On totta, että nämä ovat ehkäpä nopeimmin vaikuttavia toimia, joita pakista löytyy. Myös hallituksessa tämä tunnistettiin ja jakeluvelvoitteeseen asetettiin määräaikainen alennus. On kuitenkin tärkeää muistaa, että valtion päättäessä verojen tai velvoitteen alennuksista jää edelleen markkinatoimijoiden ratkaistavaksi missä määrin toimi välittyy pumppuhintaan. Hintojen nostopaineen keskellä suurena riskinä on, että houkuttelevuudestaan huolimatta veroja ja velvoitetta alentamalla ei päästä tukemaan autoilijaa vaan pahimmillaan itänaapurin sotakassaa polttoaineiden kasvavina myyntituloina. Niin kutsuttu ammattidiesel ja työmatkavähennyksen korotukset ovat puolestaan olleet toimenpiteitä, joiden vaikutukset voidaan kohdentaa oikeudenmukaisimmin suoraan autoilijoille itselleen.
Vallitseva tilanne on avannut silmämme sille, että itänaapurista ja fossiilisista irtaantumisen aika on nyt. Tämä työ palvelee sekä huoltovarmuutta, että elinkelpoisen planeetan turvaamista. Tulevaisuuden liikkumisen perusta on hajautettu liikenneverkko, jossa saattoliikenne ja esim. raideliikenteen laajennukset tai sähkölentokoneet mahdollistavat jälleen aidosti julkisen liikenteen käytön myös harvempaan asutulla seudulla. Kaupungeissa liikkumisen perustana ovat pyörät, bussit ja isoimmissa kaupungeissa myös raitiovaunut ja metrot. Yksityisautoilun rinnalla ovat yhä vahvemmin kimppakyydit ja yhteiskäyttöautot. Yksityisautoilun väheneminen on toki yksi osa liikkumisen muutosta, mutta on selvää, etteivät autot poistu kuvasta kokonaan pitkien välimatkojen maassa. Tulevaisuudessa niiden käyttövoimana toimii sähkö, biokaasu, vety tai muu biopohjainen polttoaine. Vaaditaan rohkeutta ja investointeja tulevaan!
Jere Tapio, Keskustanuorten 1. varapuheenjohtaja
