Maailma muuttuu, mutta Keskusta pysyy paikoillaan ja kannatus laahaa matalalla. Kun kannatus romahti alkoi syyttely, syyllisen metsästäminen sekä itsesäälissä rypeminen. Mikään näistä ei ole loppunut yli kolmen vuoden aikana.
Mielestäni on turha etsiä syyllisiä tai syyttää muita, kun syyllinen löydetään peiliin katsomalla. Yhtenäinen Keskusta on rakoillut nyt jo liian pitkään. Kannatus ja itsetunto ei nouse toisia haukkumalla ja selkään puukottamalla, ne nousevat yhteistyöllä ja toisia tukemalla.
Nyt jo pitkään on puhuttu siitä millaiseksi Keskustan tulisi muuttua. En usko, että puolueen pitää muuttua, muuta uskon siihen, että Keskustan pitää kehittyä. On aika kehittyä paremmaksi, avoimemmaksi ja suvaitsevammaksi.
Minun Keskustani on kohtuullinen, ihmislähtöinen ja tulevaisuuteen katsova, minun Keskustani kehittyy ja keskustelee. Tällä hetkellä vaikenemme liian monista asioista. Sisäinen keskustelu meille vaikeista asioista on olematonta. Nämä keskustelut ovat varmasti vaikeita ja lopputulos harvoin miellyttää kaikkia, mutta milloin me keskustalaiset olemme haasteita pelänneet. Emme voi olla hiljaa, meiltä on löydyttävä linjaa muustakin kuin turpeesta.
Puolueen sisäiselle keskustelulle on nyt tarjolla aika ja paikka. Tämä paikka on puoluekokous. Tarvitsemme keskustelua Lappeenrantaan. Kohdataan toisemme ja käydään asiallista ja syväluotaavaa keskustelua eikä huudella toisillemme Facebookin kommenteissa. Ollaan yhteisöllisiä. Lappeenrannassa haluan kuulla poliittista linjaa ja aatteellista pohdintaa, jätetään liian monet kauniit kannatuspuheenvuorot pöntön ulkopuolelle. Haluan yhtenäisyyttä, en kahtiajakoa. Haluan nähdä ja tuntea yhtenäisen Keskustan.
Siiri Ruokola, Keskustanuorten liittohallituksen jäsen
