Meille keskustalaisille toimeen tarttuminen on tuttua. Suomen kuntoon laittaminen ja lähipalveluiden pelastaminen vaatii keskustalaista politiikkaa. Olemmeko kuitenkin unohtaneet työrukkaset kädessä tulevaisuuden visioinnin?
Perustulo ja kansalaispalvelusmalli ovat isoja pensselinvetoja maalatessamme tulevaisuuden maailmaa, mutta kokonaiskuva jää paikoin koskemattomaksi. Keskustanuoret tarvitsevat kokonaisvaltaisen vision siitä, mihin olemme matkalla – uuden “Vihreän aallon” tai “Keskustaliberaalin manifestin”.
Keskustanuorten tulee olla Suomen suurin ja vaikuttavin poliittinen nuorisojärjestö niin kuntapäättäjien kuin aluepäättäjien määrällä mitattuna. Samalla Keskustanuorten tulee olla johtava nuorisojärjestö kunta- ja hyvinvointialueasioissa.
Kuntien tilanne on synkkä: tällä hetkellä Suomessa on 309 kuntaa, eli 137 kuntaa vähemmän kuin kaksikymmentä vuotta sitten.
Keskittämisvimma sekä liian pitkään kuntien harteilla olleet sosiaali- ja terveyspalvelut johtivat 2000-luvun alkupuolella mittaviin kuntaliitoksiin. Kuntarajojen lisäksi on menetetty isompia ja pienempiä kuntayhteisöjä – sekä pahimmillaan kuntalaisten hyvinvointia.
Tarvitaan Suomen malli siitä, miten vahvistetaan kolmiportaista kansanvaltaisuuteen pohjautuvaa päätöksentekojärjestelmää: kunta – maakunta – valtiovalta.
Hyvinvointialueet keskittyvät nyt sote- ja pelastuspalveluiden järjestämiseen, jolloin yleisin syy kuntaliitoksille – näiden palveluiden tuottamisen kuormitus kunnille – on poistunut. Kuntien tehtävä hyvinvoinnin edistäjinä ei silti ole kadonnut minnekään.
Uskon, että tehtyjä kuntaliitoksia purkamalla ja uusia kuntia muodostamalla, pystyttäisiin vallitsevaan kansakuntamme hyvinvointivajeeseen vastaamaan tehokkaammin.
Kuntien lähtökohta tulee olla yhteisöt ja hyvinvointi. Samaistuttava yhteisö lisäisi ihmisten kuuluvuuden tunnetta ja lisää asioihin vaikuttamisen merkityksellisyyttä. Uskaltaisin väittää, että pienet kunnat pystyisivät toteuttamaan sille osoitetut palvelut ja toimenpiteet jopa paremmin, kuin kauas ihmisten arjesta ajautuneet jättikunnat sekä monien eri yhteisöjen keinotekoiset liitoskunnat.
Kuntien perustehtävä on kasvatuksen, koulutuksen ja elinvoiman ylläpitäminen sekä kehittäminen. Kun kuntalaisten määrä on rajatumpi, pystytään paremmin näkemään yhteisö kokonaisuutena, jossa yksilöt ja heidän tarpeensa tunnistetaan. Tällöin perustehtävienkin täytäntöönpano on helpompaa kuntalaisten tarpeiden pohjalta ja taloudenpito lähempänä näkemystä siitä, millaisia vaikutuksia sillä on yhteisön ihmisiin.
