Olen ollut keskustalainen aikana, jolloin keskustan kannatus on ollut alhainen, eikä ole ollut kovin trendikästä kuulua tähän kansanliikkeeseen. “Kepu pettää aina” “Ai sä kuulut siihen kynnysmattoporukkaan” tai “Eihän niistä ota selvää, että mitä ne oikein on ja mitä ne edes ajaa?” Me olemme varmasti kaikki kuulleet tämän tyylisiä kommentteja ja oletuksia. Tässä polarisoitumisen ajassa, ei välttämättä ole voinut aina ylpeydellä sanoa olevansa keskustalainen.
Luotan, että koittaa aika, jolloin me keskustalaiset voimme ylpeydellä kertoa kuuluvamme vahvan keskivoiman porukkaan. Sellainen aika tulee koittamaan – meitä tässä yhteiskunnassa todella tarvitaan. Mutta sellainen aika ei synny sillä, että luomme turhaa vastakkainasettelua oman porukan sisällä, syytämme toisiamme ja toisia puolueita tästä tilanteesta, tai että löisimme hanskat tiskiin. Näin me emme voi toimia.
Millä se parempi aika sitten oikein koittaa? Parempi aika koittaa sillä, kun teemme yhdessä, porukalla. Olen todennut monesti, että parasta tässä hommassa on aateystävät. Ja kun me todella, kaikissa tilanteissa teemme vahvaa yhteistyötä asenteella, me tulemme nousemaan. Me saamme voimamme kanssakeskustalaisista. Keskustelua on käytävä laajasti ja puoluetta on kiritettävä kaikilla tasoilla keskustanuorten toimesta. Yhdessätekemisen meiningistä on pidettävä kiinni. Se ei ole itsestäänselvyys vaan rikkaus, joka vie meitä eteenpäin ja uuteen nousuun. Meidän pitää myös viestiä selkeämmin tavastamme toimia. Yhdessä tekemällä me nousemme.
Sydäntä ja rohkeutta peliin – Nähdään Kuopiossa!
