Ukrainan käymä puolustustaistelu Venäjän hyökkäystä vastaan on taistelu vapauden ja rakkauden puolesta. Jos Ukrainan puolustus murtuisi, voisi se tarkoittaa vastaavaa kohtaloa myös monille muille Euroopan kansakunnille. Ukrainassa ei siis taistella vain sen oman olemassaolon puolesta. Suomen ja koko Euroopan on tuettava Ukrainaa aina voittoon saakka.
Liittoutuminen ja vahvat siteet länsimaisiin yhteisöihin ovat pelastus kansakunnalle, joka elää monin verroin suuremman Venäjän naapurina. Monet länsimaiset yhteiskunnat ovat jopa Venäjän naapurina harjoittaneet jaloja aatteita, kuten rauhaa ja sopua, vuosikymmeniä. Viimeistään Venäjän käynnistämän hyökkäyssodan jälkeen on ollut selvää, ettei Venäjä edelleenkään jaa näitä arvoja. Sen arvoihin kuuluu niin imperialismi kuin muiden kansakuntien sortaminen.
Ukraina tulee voittamaan sodan. Se voittaa sodan urheutensa, tahtonsa ja kotimaanrakkautensa tukemana. Ukraina on myös toistuvasti näyttänyt, että se kykenee karkottamaan miehitysjoukkoja yhä kauemmaksi omalla maaperällään. Vaikka pimeys on yhä läsnä, niin valoa näkyy horisontissa. Euroopan on tehtävä kaikkensa, jotta Ukrainan voitto nopeutuu. Jokainen tuhottu koti sekä menetetty ihmishenki on liikaa.
Jatkuvasta poliittisesta, sotilaallisesta ja taloudellisesta tuesta huolimatta on mahdotonta sanoa, milloin sota tulee päättymään. Meidän on kuitenkin valmistauduttava jo sodan jälkeiseen aikaan, kun Ukraina on voittanut. Koko Eurooppa tarvitaan mukaan jälleenrakentamiseen. Taloja, teitä, siltoja – koko maan kattavaa infrastruktuuria on rakennettava ja kunnostettava. Venäjä on asetettava vastuuseen teoistaan ja korvausvelvolliseksi aiheuttamastaan tuhosta.
Jo nyt meidän on tehtävä kaikkemme, jotta Ukrainan EU-jäsenyysprosessia saadaan eteenpäin. Ukrainalle on myönnettävä virallisen hakijamaan status joulukuussa pidettävässä Eurooppa-neuvoston huippukokouksessa. Myös Ukrainan Nato-jäsenyysprosessia tulee sujuvoittaa.
On hyvä muistaa, ettei tukitoimet ole pelkästään poliittisten tahojen välillä tapahtuvia. Kyse on pitkälti meidän kaikkien välisestä avunannosta. Tänäkin päivänä Suomessa asuu yli 60 000 sotaa paennutta ja kotinsa jättänyttä ukrainalaista. Meidän jokaisen kansalaisen on pidettävä huoli siitä, että heistä jokainen voi tuntea itsensä tervetulleeksi maahamme.
Toivomme Keskustanuorissa, että viimeinenkin venäläinen sotilas on jättänyt Ukrainan maaperän vuoden loppuun mennessä. Toteutukoon toive tai ei, mutta Venäjän häviö sodassa on ainakin varmaa. Vielä tulee päivä, jolloin vapaa Ukraina saa elää rauhassa osana eurooppalaisten demokratioiden yhteisöjä. Ukraina ei ole yksin.
Slava Ukraini!
