“Meidän laivassa, meidän laivassa, siinä on iso reikä pohjassa. Ja se uppoaa, ja se uppoaa, jos et ryhdy toimimaan!” – Fröbelin Palikoiden sanat tiivistävät varsin hyvin tilanteen, jossa Suomi-laiva seilaa. Tähän peilaten onkin suorastaan absurdia, että laiva on rysäytetty poikkeuksellisen rajujen ja kalliiden lakkojen karille.
Riitapukareiden jääräpäisyys on käsittämätöntä. Hallituksen esitykset ensimmäisen sairauspäivän palkattomuudesta ja lakko-oikeuden rajoittamisesta olivat liian villejä edes EK:n kosteisiin päiväuniin. Ei tarvitse olla kummoinenkaan meedio nähdäkseen, millainen taistelukutsu hallitukselta samalla lävähti AY-liikkeelle. Kun vastarintaa ymmärrettävästi tuli, on kutsuun vastattu sukeltamalla lapsellisiin syvyyksiin vertaamalla AY-liikettä mafiaan. Kaikki tämä sellaisten toimenpiteiden vuoksi, joita ei voi hyvällä tahdollakaan pitää Suomelle välttämättöminä. Tämän totesi myös Sixten Korkman. Sanotaan se yhdessä ääneen: Hallituksen pääpukareilla on asenneongelma. Ja se asenneongelma on hyvä esimerkki siitä, miksi nykyisen laajuista lakko-oikeutta tarvitaan tasapainottavana voimana.
Puhtailla papereilla ei selviä myöskään AY-liike tai tiukasti siihen kytkeytyvät vasemmistopuolueet. Heidän narratiivinsa on ollut ehdoton ei muutoksille ja joustoille, jotka ovat välttämättömyys hyvinvointivaltiomme pelastustalkoille. Ne talkoot ikävä kyllä vaativat myös kykyä sopeutua menoleikkauksiin, sekä perusteltuihin ja kilpailukykyä vahvistaviin muutoksiin työmarkkinapuolella. Ilman uskottavia omia avauksia näyttäytyvät AY-liikkeen toimet nopeasti vain lihasten pullistelulta ja jäsenhankintaoperaatiolta.
Kansamme kaipaa syvästi investointeja omaan hyvinvointiinsa – niistä on kuitenkin turha haaveilla ilman positiivista käännettä kassan puolella. Yhdessä uskottavan sopeutusohjelman kanssa merkittävä investointi mielenterveyskriisin hoitamiseen purkalla paikkailun sijaan vähentäisi julkista menopainetta, sekä kohottaisi työkykyisten määrää.
Keskustanuorissa toivomme syvästi, että Olli Rehnin kutsu sovinnollisuuden ja parlamentarismin puolesta kuultaisiin aidosti. Tältä pohjalta esitämme seuraavia askelmerkkejä suomalaiselle yhteiskunnalliselle keskustelulle:
1) Aikalisä työtaistelutoimiin. Hallituksen on peräännyttävä kiistanalaisimmista esityksistään ja osapuolten sitouduttava neuvottelemaan kilpailukykyämme tukeva, mutta oikeudenmukainen ratkaisu.
2) Parlamentaarinen työryhmä perustettava laatimaan pitkäaikainen tiekartta ulos taloudellisesta suosta. Näin vältetään välttämättömien toimien kasaantuminen yksittäisten tahojen kontolle.
3) Kansallisen työkyvyn nostamiseksi koostettava parlamentaarinen työryhmä laatimaan ohjelma hyvinvointi-investointien ympärille. Tähän sisältyy esimerkiksi tarvittavat panostukset mielenterveyskriisin kitkemiseen. Alkuinvestointi on suuri, mutta jo keskipitkällä aikavälillä sijoitus kääntyy voittoisaksi, mikäli mielenterveydestä kumuloituvat kustannukset saadaan taitettua.
