Arvoisa puheenjohtaja, rakkaat aateystävät,
Oppositio on toipumisen ja uusien alkujen aikaa. Ja ihan lupaavastihan me siitä on tarrattu kiinni.
Itsetunnosta alkaa olla välähdyksiä ja oppositioon tarvittavaa tiikerinsilmää alkaa löytyä. Erityisen hyvänä pidän sitä, että oikeistohallitusta haastetaan heidän leipälajeissaan kerta kerrasta.
Mutta yksi asia mua kyllä häiritsee. Se on tämä piinaavan pitkä ja pikkuisen nolo eroprosessi viime hallituksesta. Tuttu tarina jo Sipilän hallituksen jälkilöylyistä, mutta tällä kertaa vasemmiston kanssa, oikeiston naureskellessa.
Alkuun tämä pesäeron tekeminen oli minustakin ihan ok, mutta nyt me aletaan olla pisteessä, jossa jatkuva murjottaminen käy meille vahingoksi.
Me on maalattu itsemme nurkkaan tiettyjen keskustelunaiheiden osalta. Tuntuu, että välillä tuen osoitus hallitukselle kielii enemmän meidän omista epävarmuuksista, kuin aidosta poliittisesta tahtotilasta.
Rakkaat aateystävät, ollaanko me eksästään ruikuttava katkera lauma, vai villi ja vapaa politiikan bachelor?
Keskusta ei ole pelkkä oikeistolle lirkutteleva kasvu- ja velanhoitopuolue, vaan yleispoliittinen keskivoima. Markkinoihin uskova, kasvua rakentava ja heikommasta huolehtiva.
Jos me aidosti koetaan itsemme suureen kolmikkoon, niin ei me hyvänen aika sentään voida pelätä menemästä Antti Lindtmanin kanssa saman keskustelunaiheen äärelle! Esimerkkinä tästä koulutus- ja nuorisokysymykset tai työmarkkinakysymykset. Nuorisopolitiikassa olisi iskun paikkaa tarjolla, jos mielitään edes kymppikerhon sisälle.
Eroprosessin lopulla sitä huomaa, että katkeruuden sijaan olisikin parempi keskittyä itseensä ja itsensä kehittämiseen. Nyt on meidän aika yhdessä siirtyä tähän vaiheeseen.
Parempi vaihtoehto hallitukselle muistaa myös – ja aivan erityisesti myös – sen ihmisyyden ja oikeudenmukaisuuden.
Ja se parempi vaihtoehto yltää lyhytnäköisen leikkelyn sijasta myös kauaskantoiseen suomalaisen yhteiskunnan visioimiseen ja sanoittamiseen.
Näillä eväillä eteenpäin! Kiitos.
Jere Tapio
Keskustanuorten puheenjohtaja
