Keskustanuoret kysyi puoluejohtoon pyrkiviltä seitsemän kysymystä koskien arvoja, Keskustanuorten linjoja ja merkitystä sekä puolueen tulevaisuutta. Mitä he vastasivat? Lue tästä!
Vastaukset kysymyksiin saatiin kaikilta muilta ehdokkailta paitsi Antti Siika-aholta. Uusi puoluejohto valitaan Keskustan puoluekokouksessa, joka järjestetään Jyväskylässä 14.–16.6.2024.
1. Mikä on nuorisojärjestön merkitys puolueemme toiminnassa tulevaisuudessa?
Antti Kaikkonen: Merkitys on tärkeä. Keskustanuoret on tärkeä puolueen eteenpäinviejä ja keskustelun herättäjä. Se on myös mainio yhteiskunnallisen keskustelun ja vaikuttamisen foorumi keskustahenkisille nuorille. Nuorisojärjestön entisenä puheenjohtajana seuraan keskustanuorten toimintaa ja ajatuksia mielenkiinnolla. Kerran keskustanuori – aina keskustanuori.
Tuomas Kettunen: Kultaakin kalliimpi. Keskustanuorten toiminnasta nuori saa merkityksellisen yhteisön omalla vaikuttajapolulla kasvamiseen. Keskustanuoret toimii myös hyvänä tulevaisuusteemojen kirittäjänä puolueelle. Keskustanuoret oli itsellenikin monen tärkeän opin paikka ja ponnahduslauta eteenpäin niin politiikassa kuin elämässä ylipäätään – tuskinpa tässä olisin ilman Keskustanuoria.
Vesa Kallio: Millään organisaatiolla, järjestöllä, yhteisöllä, saati puolueella ei ole tulevaisuutta ilman jatkuvuutta. Keskustan jatkuvuuden turvaamiseksi tarvitsemme aktiivista nuorisojärjestöä, joka toimii tiiviinä osana puoluetta. Puolue on kokonaisuus, jossa on oltava sen arvojen mukaisesti laajasti erilaisia ihmisiä aktiivisesti mukana toiminnassa. Tätä yhteistyötä on tarve lisätä, jotta myös puolueen linja ja viesti kaiken ikäisille suomalaisille on selvä ja yhtenäinen.
Hilkka Kemppi: Nuorisokannatus määrittää sen, onko meillä puoluetta enää 10 vuoden päästä. Olli Rehnin presidenttivaalitulos näytti, että nuoret pystyvät samaistumaan keskustalaisiin ajatuksiin. Toisaalta suurin haasteemme on gallupista toiseen matala nuorisokannatus. En pelkää huomista, enkä tulevaa, vaan sitä ettei mitään tulekaan.
Keskustalla ei ole osaamista nuorten jäsenten houkuttelemiseksi. Siksi Keskustanuorten työ on kriittistä koko Keskustan tulevaisuuden kannalta. Tämä ei tule muuttumaan, sillä nuoret samaistuvat parhaiten ikäisiinsä. Keskustanuoret myös tuovat puolueeseen uutta ja avaavat uusia ajatuksia. Se on puolueelle elintärkeää, jotta poliittinen keskustelu pysyy käynnissä ja elää. Viestiä pitää olla ja sen pitää kulkea. Tämän osalta haluan olla tekemässä ryhtiliikettä puolueen päässä. Politiikkaa tulisi puhua jokaisessa Keskustan tapahtumassa ja vaaleja sekä mukaan tempaavia koulutuksia tulee suunnitella yhdessä.
Joonas Könttä: Erittäin suuri. Nuorisojärjestö(t) kasvattavat, kehittävät ja tuovat uusia aktiiveja mukaan puolueen toimintaan. Lisäksi nuorisojärjestöillä tulee olla kirittävä vaikutus puolueen politiikassa, välillä myös piikki puolueen lihassa. Pidän tärkeänä, että yhteistyö on tiivistä ja rakentavaa: pelaamme samaan maaliin saman joukkueen puolella.
Markus Lohi: Nuorisojärjestöllä on tärkeä rooli aktivoida nuoria ja herättää nuorten kiinnostusta itsensä sivistämiseen ja kehittämiseen, sekä yhteiskunnallisiin asioihin vaikuttamiseen. Nuorisojärjestön yksi tärkeä tehtävä on myös herätellä puoluetta ja ohjata puolueen katsetta tulevaisuuteen. Keskustanuorten kultaisen ansiomerkin omistajana toivon vilpittömästi, että nuorisojärjestö voisi toiminnallaan houkutella nuoria kasvavassa määrin tulevaisuudessa.
Päivi Mononen-Mikkilä: Suuri. Nuorisojärjestön ydintehtävä on hankkia keskustalle kestävällä pohjalla oleva nuorisokannatus ja pitää esillä oman ydinosaamisensa piirissä olevia teemoja, jotka eivät näy politiikan valtavirrassa. Kannatan kaikkien sisarjärjestöjen ja puolueen yhteistyötä, joka on läpinäkyvää ja diversiteettiä ja inkluusiota edistävää.
Petri Roininen: Nuorisojärjestö ON puolueen tulevaisuus. Tämän päivän nuoret ovat huomisen vallanpitäjiä.
2. Mikä on mielipiteesi Keskustanuorten perustulomallista?
Antti Kaikkonen: Se on oikeansuuntainen ja sillä on oikeat tavoitteet. Sosiaaliturvaa on yksinkertaistettava ja tuloloukkuja on purettava. Työn tekemisen on oltava aina kannattavaa. Mallin jatkokehityksessä on hyvä pohtia, miten varmistetaan se, että työkykyiset ja -ikäiset ihmiset eivät missään oloissa jää perustulon varaan kellumaan.
Tuomas Kettunen: Sotehimmeli saatiin virtaviivaistettua ja sosiaaliturvan uudistaminen vaikuttaa vaativan ehkä yhtä pitkän jumppaamisen kuin sotekin. Se on välttämätön uudistus, monimutkaisesta etuusviidakosta on päästävä ns. yhden luukun periaatteeseen. Tärkeintä on, että kannustinloukut vältetään – työnteon tulee aina olla kannattavaa. Kannatan lisäkokeiluja perustulon suhteen. Keskustanuorten malli on hyvä, mutta ilman laajempia kokeiluja en osaa sanoa onko se paras malli.
Vesa Kallio: Yhteiskunnan tehtävä on pitää heikoimmista huolta. Yhteiskunnan ylläpitämän turvaverkon tulee olla sellainen, että se poimii ne, jotka putoavat ilman omaa syytään. Turvaverkko ei voi olla kuitenkaan sellainen, että sen varaan voisi hypätä aina, jos siltä tuntuu, siihen meillä ei ole varaa. Keskustanuorten perustulomallin lähtökohta on perusteltu, mutta vaatii tarkempaa määrittämistä ja kokeiluja, miten se toimii käytännössä, myös kustannusten osalta. Perustulo ei saa johtaa siihen, että se mahdollistaa työelämän tai opiskelun ulkopuolelle jättäytymisen, mikäli siihen ei ole muita syitä. Lähtökohtaisesti kannatan sitä, että yhteiskunnan tuille, josta perustulossakin olisi kyse, on oltava jonkintasoinen vastine sen saajalta. Oma lukunsa on se ryhmä kansalaisia, jotka eivät pysty tätä vastinetta sairauden tai jonkin muun syyn takia antamaan. Perustulomallin toimivuus eri osissa maata on syytä myös tarkastella, koska elämisen edellytykset ovat eri puolilla maata erilaiset.
Hilkka Kemppi: Keskustanuorten perustulomalli, progressiiviseen negatiiviseen tuloveroon perustuva portaaton perustulomalli, kehitettiin aikanaan ollessani Keskustanuorten puheenjohtajana. Malli on ollut minulle politiikassa suuri tavoite, jonka takana edelleen seison. Vanhaa Keskustanuorten mallia tulee kuitenkin päivittää vastaamaan muuttunutta sosiaaliturvajärjestelmää ja talouden raameja. Keskustalaisen perustulon ydin on siinä, että jokaisesta tienatusta eurosta jää aina enemmän käteen. Mallissa ei ole kannustinloukkuja ja pienituloinen maksaa aina tienaamastaan eurosta vähemmän veroa kuin suurituloinen. Malli on oikeudenmukainen ja aina työntekoon sekä yrittäjyyteen kannustava. Keskustanuorten puheenjohtajana hiillostin yhteiskunnan eri toimijoita viemään perustuloa eteenpäin. Nyt hallituksen edistämä yleistuki ja Kelan yhden hakemuksen malli toimivat hyvänä pohjana perustulokokeiluiden mahdolliselle jatkolle. Keskusta sai liikkeelle Suomen ensimmäisen perustulokokeilun. Sipilän hallituskaudella toteutettu perustulokokeilu oli rajattu vain pitkäaikaistyöttömiin, eikä siten kertonut koko totuutta perustulon mahdollisuuksista tai vastikkeettoman tuen passivoivista piirteistä. Perustulon osalta on vielä paljon ratkaistavaa esimerkiksi kustannusten ja muiden ehtojen määrittämisen osalta. En enää odota, että mallia voitaisiin ottaa käyttöön yhtäkkiä, vaan enemmänkin kyse on askelista oikeaan suuntaan.
Joonas Könttä: Suhtaudun myönteisesti perustulon kaltaiseen yksinkertaistettuun sosiaaliturvamalliin, joka kannustaa aina työntekoon tai yritteliäisyyteen jokaisen ihmisen elämäntilanne ja kyvyt huomioiden.
Markus Lohi: Perustulo on käsitteellisesti aina vastikkeeton. Sen pitäisi olla lähtökohtaisesti myös suuruudeltaan sellainen, jolla ihminen voisi tulla toimeen. Tämän tapaiseen perustuloon Suomella ei yksinkertaisesti ole varaa näköpiirissä olevassa tulevaisuudessa.
Päivi Mononen-Mikkilä: En osta suoralta kädeltä vastikkeetonta perustulomallia, mutta olen avoin keskustelemaan asioista ja kuuntelemaan omistani poikkeavia näkemyksiä.
Petri Roininen: Nykyinen sosiaaliturva on liian monimutkainen. Ja myös altis väärinkäytölle. Keskustanuorten perustulomalli on yksi mahdollisuus, mutta perustulokaan ei ole ongelmaton. Voidaan kysyä mm. miten esimerkiksi varallisuus huomioidaan vai huomioidaanko. On kuitenkin selvää, että sosiaaliturva tarvitsee remontin.
3. Millaisella politiikalla sinun mielestäsi nuorten tulevaisuususkoa voitaisiin parantaa?
Antti Kaikkonen: Sen lisäksi, että tämän päivän lapsiin ja nuoriin panostetaan riittävästi, on päättäjien pystyttävä myös luomaan parempaa uskoa tulevaisuuteen. Tässä hallitus on epäonnistunut pahasti. Ja tässä aukeaa keskustalle sauma. Meidän on rakennettava kasvun, luottamuksen, turvallisuuden ja vakauden tie, valoisampi vaihtoehto tulevaisuuteen.
Tuomas Kettunen: Pitää keksiä toimenpiteitä tai luoda uusia malleja, joiden kautta nuorten ääni saadaan paremmin kuuluviin yhteiskunnassa. Tarvitaan enemmän ylisukupolvista keskustelua ja nuorille kokemus siitä, että he tulevat kuulluksi ja voivat vaikuttaa tulevaisuuteensa.
Vesa Kallio: Politiikalla, jossa luodaan luottamusta ja toivoa tulevaan. Tämä tarkoittaa kaikkia politiikan osa-alueita, koska ihmisen tulevaisuudenusko on kokonaisuus, johon kaikki politiikan osa-alueet vaikuttavat. On tärkeää, että nuorille löytyy aina näkymä eteenpäin, mutta myös se, ettei sen ensimmäisen esimerkiksi koulutuspolun tarvitse olla lopullinen. On tärkeää, että jokainen nuori pääsee kiinni koulutukseen ja työelämään, mutta myös se, että on kehittymisen mahdollisuuksia ja myös lupa ja oikeus vaihtaa alaa. Tulevaisuususkoa luodaan myös politiikalla, joka arvostaa perheitä ja perheen perustamista.
Hilkka Kemppi: Palataan sivistyspuolueeksi. Jokaiselle nuorelle on annettava eväät hyvään elämään, jossa jokaisella on mahdollisuus kouluttautua, saada työtä, tulla kohdatuksi ja tuntea olonsa tärkeäksi osaksi yhteisöä. Haluan rakentaa Keskustasta Suomen johtavan sivistyspuolueen 2030. Keskustan tulee jälleen nostaa Suomi globaalin osaamisen kärkeen. Keskusta on ainoa koulutusmyönteinen puolue, joka osaa arvostaa tutkintojen rinnalla myös vapaata sivistystyötä, monin tavoin hankittua osaamista ja nostaa ammatillisen koulutuksen riittävään arvoonsa. Koulutuspolitiikan tulee nousta keskustan linjojen kärkeen kohti kuntavaaleja mentäessä. Keskustan tulee sanoa ääneen, että olemme aliarvioineet sivistyksen merkitystä jo pidempään – nyt tulee suunnanmuutos. Sivistyksen arvostus ei nouse Kokoomuksen ja Perussuomalaisten johdolla. Nuorten tulevaisuususkon palauttaminen edellyttää myös kestävää luontosuhdetta ja sen mukaista politiikkaa. Keskustan tulee pyristellä irti pölyttyneistä mielikuvista ja puolustettava esimerkiksi lähiruokaa, -energiaa, aluepolitiikkaa ja perhearvoja modernein tavoin ja tiedoin.
Joonas Könttä: Historiantuntemuksessa on paljon viisautta, sillä Suomi (mm. eriarvoisuus, geopolitiikka, talous) ja ihmiskunta (mm. ilmastonmuutos) ovat selvinneet myös monista aiemmista vaikeista tilanteista. Lisäksi nostaisin esiin tilastolliset faktat elämän paranemisesta (monin eri mittarein todennettavissa) ja toisaalta uskon itse myös teknologian kehittymiseen ja siten kykyymme ratkaista vaikeitakin ongelmia. Olen puhunut ja puhun jatkossakin siitä, miten ongelmia voidaan ratkaista sen sijaan, että korostetaan vain nykytilanteen vaikeuksia.
Markus Lohi: Ratkaisukeskeisellä politiikalla. Se edellyttää avoimesti ja reilusti paikallisten, kansallisten ja globaalien ongelmien tunnustamista, mutta samalla ratkaisun tarjoamista ongelmiin. Pitää olla näkymä ja tarina paremmasta tulevaisuudesta.
Päivi Mononen-Mikkilä: Luomalla realistista visiota tulevaisuudesta, jossa on mahdollisuuksia, ei pelkkiä uhkia ja ongelmia. Torjumalla ajautuminen sukupolvien väliseen sotaan ja edistämällä vuoropuhelua. Puolue ei ole etujärjestö vaan kansanliike, jossa yhdessä ”jauhamalla” ja psykologisesti turvallisella väittelyllä luodaan yhteisiä näkemyksiä.
Petri Roininen: Politiikalla voidaan luoda maata, jossa on turvallista elää ja rakentaa omaa tulevaisuutta. Siksi nämä kaksi asiaa – turvallisuus ja taloudellinen pärjääminen – tulee palauttaa keskiöön. Kolmas tärkeä seikka on perhepolitiikka. Alhainen syntyvyys kertoo syvällisestä yhteiskunnallisesti kipupisteestä. Perheiden asemaa on parannettava. Hieman käsitteellisemmällä tasolla meidän on asetettava ihminen kaiken politiikan keskiöön ja vähennettävä valtio-/systeemikeskeisyyttä. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä että asumisen tukia järjestetään uudelleen siten, että massiiviset asumisen yritystuet vähenevät ja asumisen tuet kohdentuvat nykyistä suoremmin niitä tarvitseville ihmisille.
4. Millä tavoin rauhoittaisit puolueen sisäistä keskustelua liittyen jakaviin ihmisoikeuskysymyksiin kuten Prideen?
Antti Kaikkonen: On hyvä antaa tilaa ihmisten erilaisille näkemyksille ja vakaumuksille. Tietoa on hyvä lisätä, mutta ei kannata yrittää pakottaa ihmisiä ajattelemaan samalla tavalla.
Tuomas Kettunen: Riitely identiteettipolitiikasta ei vie kansanliikettämme eteenpäin. Korostaisin puolueväelle sitä, että meidän jokaisen on tärkeintä muistaa kohdata toinen toisemme ihmisinä, toisiamme kunnioittaen, niin kasvokkain kuin sosiaalisen median palstoillakin. Kaikkien pitää tuntea olevansa Keskustassa kotonaan.
Vesa Kallio: Ihmisoikeuskysymys on mielestäni ihmisyyskysymys. Politiikan tai poliitikkojen tehtävä ei ole päättää ihmisten tunteista tai siitä, mikä hänen tulisi olla. Politiikan tehtävä on mahdollistaa jokaiselle ihmiselle turvallisen ja hyvän elämän edellytykset. Keskusta on perinteisesti ollut sivistyspuolue, toivottavasti se on sitä myös jatkossa ja sivistykseen kuuluu erilaisten ihmisten kunnioittaminen. Jokaisella ihmisellä on oltava mahdollisuus kokea itsensä merkitykselliseksi ja arvokkaaksi.
Hilkka Kemppi: Toivoisin, että puolueessa kaikkien arvot mahtuisivat samaan kansanliikkeeseen ja löytäisimme yhdistäviä tekijöitä erojen sijaan. Yksi suurimpia uupumuksen aiheuttajia on, ettei ihminen elä arvojensa mukaista elämää. Keskustassa tällaista kokemusta ei saa joutua kokemaan ja siksi meidän on yhteen sovitettava erilaisia ajattelun lähtökohtiamme. Väkivallatonta viestintää ja asia-argumentointia tulee kouluttaa ja harjoitella. Se on kansalaistaito, jossa keskustan tulisi tukea jäseniään. Olemme myös kouluttaneet jäseniä tämän osalta keväällä käynnistyneessä vaikuttajakoulutuksessa, jota olen päässyt suunnittelemaan. Ihmisoikeuksia keskusta on kuitenkin aina puolustanut. Ihmisarvo on jakamaton.
Joonas Könttä: Keskustan identiteettiin kuuluu hyväksyä eri tavalla ajattelevia. Pidän myös viisaana, että puoluejohdossa on monipuolinen kattaus, jolloin se edustaa parhaiten jäseniämme. Olen osallistunut Prideen ja voin osallistua myös jatkossa. Keskustan arvoissa on vahvana jokaisen meidän ihmisarvon puolustaminen ja tasa-arvon edistäminen.
Markus Lohi: Kaikesta voi keskustella. Keskustelun kautta voi lisääntyä myös ymmärrys siitä, että keskustan ei puolueena kannata keskittyä erityisesti asioihin, jotka jakavat puolueen jäseniä, vaan mieluummin niihin asioihin, jotka meitä yhdistävät. On tärkeä kunnioittaa niitä, jotka eivät mene Prideen ja niitä, jotka menevät. Suvaitsevaisuutta ei mitata sillä, osallistutko Prideen, kuinka korkealle vedät lipun salkoon tai pystytätkö toteemipaaluja, vaan sillä, kuinka kohtelet ja arvostat arjessa erilaisia ihmisiä. Prideen osallistuminen ei ole Keskustan ydinpolitiikkaa ja siksi keskustan ei kannata puolueena osallistua siihen. Samankaltainen ajankohtainen kysymys on esimerkiksi eutanasia. Puolue ei voittaisi sillä mitään, että se ottaisi asiaan kantaa. Eutanasia on niin syvällinen henkilökohtainen arvokysymys, että jokainen jäsen tai kansanedustaja toimisi asian suhteen joka tapauksessa omantuntonsa mukaisesti riippumatta puolueen päätöksestä. Tätä on syytä kunnioittaa.
Päivi Mononen-Mikkilä: Puolueen niin kutsutuista kipupisteistä pitää keskustella avoimesti eikä lakaista niitä maton alle. Vaietuilla asioilla on taipumus muodostua ongelmiksi, jotka avoimuudella ja läpinäkyvyydellä voitaisiin välttää. Ei tämä mitään rakettitiedettä ole. Jos puoluekokous on linjannut jotain, sitä pitää kunnioittaa. Puolueen toimijoiden voisi olettaa ymmärtävän, että eri mieltä saa olla mutta se ei saa jakaa ihmisiä toisiaan vastaan taisteleviin kuppikuntiin. Vastakkainasettelu on yksi tuhon siemenistä.
Petri Roininen: Yleispuolueessa on hyvä olla seinät leveällä ja katto korkealla. On annettava tilaa ajatuksille – olivat nämä kysymyksessä mainittuun Prideen myönteisesti ja varauksellisesti suhtautuvia. Meidän on hyvä keskittää energia niihin tekijöihin, jotka yhdistävät meitä.
5. Kunta- ja aluevaalit järjestetään keväällä 2025. Millaisilla toimenpiteillä sinä aktivoisit nuoria ympäri Suomen ehdolle vaaleihin, ja äänestämään juuri keskustaa?
Antti Kaikkonen: Ajattele globaalisti, toimi paikallisesti. Meidän pitää viestiä, että keskusta on hyvä väylä vaikuttaa niin paikallisesti, kuin laajemminkin. Ymmärrämme ihmisten arjen huolia, ja kunnioitamme luontoa. Keskusta ja keskustanuoret voisivat rakentaa yhteisen projektin nuorten ehdokkaiden saamiseksi vaaleihin. Kun on nuoria ehdokkaita, myös keskustaa on monen nuoren helpompi äänestää.
Tuomas Kettunen: Keskustan politiikassa tulee ottaa vahvemmin kantaa nuorille tärkeisiin asioihin. Nuorten houkuttelu Keskustaan ei voi olla pelkästään nuorisojärjestön asia. Keskustan puheenjohtajana osallistuisin mielelläni myös henkilökohtaisesti nuorten ehdokkaiden hankintaan, esimerkiksi tarttumalla luuriin ja soittelemalla potentiaalisille ehdokkaille.
Vesa Kallio: Vain osallistumalla voi vaikuttaa ja silloin osallistumalla vaaleihin ehdokkaana on mahdollisuus vaikuttaa. Keskustan on oltava mukana sosiaalisessa mediassa, mutta vähintään yhtä tärkeää on mennä sinne, missä nuoria on koolla. Mikään määrä some-aikaa ei korvaa kasvotusten käytävää keskustelua ja erityisesti kuuntelua. Keskusta voi osoittaa tässä olevan aidosti läsnä eikä vain 10 sekunnin pätkissä somessa, jossa ei synny vuorovaikutteisuutta ja keskitytään antamaan yksinkertaisia vastauksia monimutkaisiin kysymyksiin. Nuorille ei aina kannata mennä puhumaan politiikkaa, vaan kertomaan, keitä me keskustalaiset olemme ihmisinä ja, miksi olemme valinneet Keskustan. Jos nuoret uskovat meihin ihmisinä, uskovat he meihin myös puolueena.
Hilkka Kemppi: Kunta- ja hyvinvointialuevaalit ovat tulevan kauden isoin mahdollisuus Keskustalle. Vaalien myötä avautuu jälleen tilaa keskustelulle paikallisuuden ja lähipalveluiden arvostamisesta. Minulle aluepolitiikka tässä ajassa tarkoittaa ennen kaikkea yhteisöllisyyden arvostusta, työpaikkoja, lähipalveluja sekä koulutuspolitiikkaa. Niissä piilee keskustan vahvuudet erityisesti kuntavaaleissa. Me räjäytimme TE-toimistot ja nyt meidän tulee johtaa vahva paikallinen malli, joka ratkaiseee nuorisotyöttömyyden, löytää piilotyöpaikat ja auttaa myös maahanmuuttajataustaisia suomalaisia työelämään. Ehdokashankinta vaatii sitkeää työtä ja puhelimessa tulee olla ahkerasti. Tässä keskustanuoret ja -opiskelijat ovat avainasemassa, mutta myös puoluejohdon ja eduskuntaryhmän tulee kantaa vastuuta nuorten ehdokkaiden löytämisestä. Pyydetään nuoria mukaan tekemään politiikkaa jo nyt. Tässä asiassa myös kunnallisjärjestöjä tulee johtaa ymmärtämään, että nuoria tarvitaan. Monikuntalaisuuden tulee olla keskustan 2020-luvun aluepolitiikan yksi kärki sen sijaan, että hyssyttelemme nykyistä epäoikeudenmukaista ja vanhanaikaista rakennetta. Erityisesti monipakkaisuus koskee nuoria. Ihmisen elämä ei enää ole useinkaan vain yhteen paikkaan sidottua, vaan elämä on monella eri paikkakunnalla. Kunnallisvero tulee voida jakaa useampaan osoitteeseen ja palveluita tulee saada joustavasti. Miksi monikuntalaisuuden edistäminen on pysähtynyt, vaikka se on suuri aluepoliittinen vastaus? Keskustalta ei saa loppua rohkeus.Monelle nuorelle kuntavaalit ovat ensimmäiset vaalit, joten keskustan täytyy tarjota tukea kampanjan rakentamiseen, äänestäjien kohtaamiseen. Kyllä vaalikenttien ässien tulee löytyä keskustan listalta. Kun suunnittelemme tuen hyvin yhdessä Nuorkeskustan kanssa, niin jokaisella ehdokkuutta pohtivalla on riittävä selkänoja olla ehdolla kuntavaaleissa. Tämän tulee olla osa puolueen koulutustoimintaa.
Joonas Könttä: Yhä useammin äänestetään ihmisiä, jotka tiedetään fiksuiksi ja asioita hoitavaksi. Varsinkin paikallisvaaleissa tämä korostuu. Siksi ehdokasasettelu on puolet vaalityöstä. Järjestäisin yhdessä keskustanuorten kanssa aktivoimiskampanjan, jolla tähtäisimme alle 30-vuotiaiden ehdokkaiden lisäämiseen suurimmissa kaupungeissa (C21).
Markus Lohi: Meillä pitää olla selkeä ydinviesti vaaleihin. Sellainen, joka puhuttelee myös nuoria. Meidän tulee tuoda aktiivisesti julkisuuteen hienoja tarinoita keskustalaisista nuorista vaikuttajista kuntakentällä. Esimerkin voima on suuri.
Päivi Mononen-Mikkilä: Toimintaympäristö on muuttunut. Ihmiset kilpailuttavat vapaa-ajan toimintojaan. Ydinkysymys on, miten yhdistysshoppailijat löytävät juuri keskustan. Keskustan pitää sanoittaa uudelleen maltti, vakaus, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus. Netin vihapuhe, seksuaalinen häirintä ja maalittamisen pelko ovat monille naisille – iästä riippumatta – este lähteä ehdolle. Tämä pitää ottaa vakavasti.
Petri Roininen: Ehdokashankinta on tärkeä. Meidän on hyvä avata nuorille ehdokkaille mahdollisuuksia ehdokkuuden kokemiseen. Tämä voi tarkoittaa myös mm ehdokasmaksujen kohtuullistamista tai niistä luopumista. Äänestämiseen ei ole oikotietä. Puhutteleva politiikka, kontaktien määrä ja laatu ratkaisevat. Ehdokkaiden, piirien ja paikallisyhdistysten aktiviteetti – tekemisen meininki ratkaisee.
6. Kuinka monta prosenttia puolueemme budjetista tulisi käyttää Keskustanuorten toimintaan?
Antti Kaikkonen: Toivon, että voimme pitää tuen nuorille suunnilleen nykytasolla. Kun keskustan kannatus ja puoluetuki sitä myötä vahvistuu, tukea voidaan toivottavasti nostaa.
Tuomas Kettunen: Keskustanuorille jaettava avustus puolueen budjetista on alle puoli prosenttia, mikä on tietysti aika vähän. Ajat eivät puolueelle ole taloudellisesti helppoja, minkä vuoksi avustussummaa on tällä hetkellä vaikeaa nostaa. Näen kuitenkin, että mikäli Orpon hallituksen opetus- ja kulttuuriministeriön avustuksiin kohdistuvat leikkaukset osuvat myös Keskustanuorten avustukseen, tulee puolueen tällöin kompensoida leikkaantuvaa osuutta nuorisojärjestölle.
Vesa Kallio: Prosentit eivät ole oleellisia, oleellista on se, millaista toimintaa nuoret tarjoavat ja, mitä se maksaa. Sen jälkeen arvioidaan, minkä verran siihen on rahaa käytettävissä. Pelkkä prosentti on huono peruste rahoituksen määrittämiseen, koska myös kantaluku ratkaisee eli, mistä se lasketaan. Mielestäni rahoitus voi myös vaihdella vuosittain, jos on erityisiä syitä, kuten jokin kampanja tms. Hyvään toimintaan tulee aina löytyä rahaa ja lisäksi on hyvä katsoa, mitä nuorten toimintaa voidaan tehdä enemmän koko puolueena. Meidän täytyy toimia enemmän yhdessä puolueena kuin erillisinä toimijoina puolueessa.
Hilkka Kemppi: Keskustanuorten toiminta on merkittävää koko puolueen kannalta. Nykyisessä taloustilanteessa tarkan prosentin sijaan oleellista on, että avustus ei tipu enää puoluetuen leikkausten myötä. Nuorten toiminta on haavoittuvaa. Keskusta pystyy tukemaan Keskustanuoria tärkeässä työssään monella tavalla. Vuosittaisen avustuksen lisäksi pidän projektiluonteista tukea hyvänä lisänä esim. Keskustanuorten järjestämille nuorten luottamushenkilöiden valmennuksille, ehdokaskoulutuksille sekä muille tapahtumille tarpeen ja hakemusten mukaisesti. Esimerkiksi omana puheenjohtajakautenani laitoimme liikkeelle nuorten ja puolueen yhteisen mentorointiohjelman, jonka moni koki mielekkääksi. Myös yhteisiä työntekijöitä tulisi harkita puoluetoimistolla ja piireissä. Jos OKM:n jakama tuki merkittävästi pienenee, on Keskustanuorten rahoitusta tarkasteltava niin, että laadukkaan toiminnan edellytykset säilyvät. Puolueen tulee taistella riittävien järjestötukien puolesta.
Joonas Könttä: Sitoisin tämän pikemminkin euroihin, kuin prosenttiin. Nuorisojärjestöjen tuista tultaneen leikkaamaan, joten puolueen on osaltaan tätä paikattava (kunhan puolue vain menestyy nykyistä paremmin). Keskustanuorten toiminta on noin 1,5-2 ME:n varoin (sisältäen avustukset) kyettävä järjestämään. Rahoituksen on mahdollistettava Keskustanuorten itsenäinen toiminta. Huomasin myös omana nuorisopolitiikka-aikanani, että luovuus kukki silloin, kun rahasta oli pulaa.
Markus Lohi: Nykyinen taso tällä puoluetukitasolla on oikea.
Päivi Mononen-Mikkilä: Tähän en pysty ottamaan kantaa. Mielestäni nuorisokannatuksen vahvistamisen on oltava strateginen valinta.
Petri Roininen: Puolue on kannatusalhiossa. Varojen käytön painopiste tulee ohjata hallinnosta kampanjointiin sekä tulevaisuuteen eli nuoriin. Hieman suurempi osuus kuin mitä nyt on.
7. Mitkä kolme arvoa ohjaavat ensisijaisesti tekemääsi politiikkaa?
Antti Kaikkonen: Tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, turvallisuus.
Tuomas Kettunen: Tasa-arvo, maltillisuus ja oikeudenmukaisuus. Tasa-arvoa haen kaikessa päätöksenteossa, puhutaanpa sitten ihmisten tai alueiden tasa-arvosta ja yhdenvertaisuudesta. Haluan, että kaikille annetaan samat lähtökohdat pärjätä elämässä ja arjessa. Maltillisuutta olen aina pyrkinyt hakemaan, varsinkin tällaisena maailman aikana, kun äärilaidat ryskyvät ja politiikassa kipinöi, niin siihen pitää pyrkiä, vaikka se olisi hankalaa. Meidän keskustalaisten vahvuus on maltillisuudessa ja sovinnollisuudessa. Oikeudenmukaisuus pitää myös huomioida päätöksenteossa. Kuten vanha ohje sanoo: ”Mikä ei ole oikeus ja kohtuus, se ei saata olla lakikaan.”
Vesa Kallio: Ihmisyys, tasa-arvo ja vastuullisuus.
Hilkka Kemppi: Kestävyys: Pyrkimys kestävään tulevaisuuteen on oman elämäni ja politiikkani kivijalka. Kokonaisvaltainen kestävyys on otettava politiikan ytimeen. Huoltovarmuudesta, paikallisuudesta, sivistyksestä, ympäristöstä ja perheiden pärjäämisestä on pidettävä huolta. Sivistys: Vain sivistynyt kansakunta kykenee pitämään huolta turvallisuudestaan ja taloudestaan. Politiikkaani johtaa ajatus siitä että jokainen ihminen on arvokas ja jokaisen tulee voida kasvaa ja kehittyä niin pitkälle kun omat rahkeet riittävät.
Yhdenvertaisuus: Alueiden ja ihmisten välinen eriarvoistuminen tulee lopettaa. Kaikkialla Suomessa tulee olla asumisen edellytykset, eikä se tapahdu itsestään. Meidän tulee uskaltaa unelmoida ja tavoitella aikaa, jossa köyhyys, riittämättömyys ja puute häviävät.
Joonas Könttä: Isänmaallisuus, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus.
Markus Lohi: Oikeudenmukaisuus, vastuullisuus ja vapaus.
Päivi Mononen-Mikkilä: Tasa-arvo ja yhdenvertaisuus, sydämen sivistys, oikeudenmukaisuus. Operatiivisella tasolla: hyvät käytöstavat.
Petri Roininen: Tasa-arvo – Hakunilassa kasvaneena evakkoisän ja paltamolaisen äidin poikana uskon mahdollisuuksien tasa-arvoon. Ihminen keskiöön -ajattelu – kaikkea politiikkaa tulee tehdä ihmisten ehdoilla, ei valtio- tai hallintokoneiston. Tähän liittyy myös markkinaehtoisuus ja yrittäjyys. Meidän tulee rakentaa yhteiskuntaa, jossa ihmisillä on mahdollisuus toteuttaa omia unelmiaan.
