Suuri suru tavoitti Keskustanuoret myöhään lauantai-iltana. Pitkäaikainen jäsenemme Ville Mykkänen oli antanut merkittävimmän mahdollisen uhrauksen taistelussa Ukrainan suvereniteetin ja ukrainalaisten vapauden puolesta. Keskustanuoret esittää lämpimän osanottonsa Villen omaisten suruun.
Ville ehti toimimaan Keskustanuorissa monien vuosien ajan niin aktiivisena jäsenenä, kotipiirinsä Pohjois-Pohjanmaan hallituksen puheenjohtajana, Keskustanuorten liittohallituksessa, sekä ennen kaikkea kotipaikkakunnallaan Pyhäjärvellä kuntapolitiikassa ja kotiosastonsa nokkamiehenä. Villen kohdalla paikallistoiminta ansaitsee erityismaininnan. Liittomme toiminnassa Ville piti väsymättä huomiota juuri paikallisten osastojen ja elävän paikallistoiminnan edellytyksissä, sillä hän ymmärsi, ettei keskustalaisen politiikan voima ole kabineteissa vaan aivan jokaisessa ruohonjuuritason toimijassa. Tämä myös näkyi Villen toiminnassa. Hän kohtasi jokaisen ihmisen avoimin mielin ja jätti jälkensä varmasti jokaiseen kohtaamaansa henkilöön. Tapahtumaviikonloppuina Ville löytyikin usein viimeisten joukoissa valveilta keskustellen ihmisten tavoittamisesta tai kohdaten paikallista nuorisoa potentiaalisina uusina Keskustanuorina.
Tulemme muistamaan Villen myös toiminnan miehenä. Tarvittiin sitten talkooväkeä, ehdokasta tai ehdokkaalle tukimiestä oli Ville aina valmiina. Mieleen on painunut erityisesti Pyhäjärvellä pidetty Pohjois-Pohjanmaan Keskustan vuosikokous. Kotipaikkakunnan miehenä Ville oli keskeisessä roolissa kokouksen järjestelyissä. Eikä tämä saanut Villen mielessä jäädä vain tavanomaiseksi kokoussunnuntaiksi – tämän johdosta pohjoispohjalaiset keskustalaiset suorittivat lippumarssin Pyhäjärven lävitse – Villen johdolla.
Ennen kaikkea Ville jätti meihin jäljen periaatteellisena ja periksiantamattomana toimijana. Mykkänen ei jäänyt kertaakaan sanattomaksi, kun oli aika hakea poliittista linjaa tai korjata yhteistä suuntaa. Poliittista keskustelua käytiin suurien tunteiden ja paatoksellisten puheiden säestämänä, mutta yhdestä Ville ei koskaan tinkinyt – tiukan debatin jälkeen asiat puhuttiin aina halki. “Minä halusin, että keskustelua vireää” toistui näissä keskusteluissa usein ja sanat oli helppo uskoa. Ville aidosti välitti yhteisöstään, eikä jättänyt kiveäkään kääntämättä merkitykselliseksi kokemansa asian puolesta.
Villen viimeinen seikkailu tuli puskista meistä kaikille. Sen perustelut eivät kuitenkaan yllättäneet. Isänmaallinen ja oikeudenmukaisuuden nimiin vannova Ville koki Ukrainan kokeman vääryyden asiakseen ja tahtoi tehdä osansa Putinin raakalaismaista koneistoa vastaan. Vielä “sieltä jostakin” käsin Ville oli myös yksi aktiivisimmista keskustelijoista sisäisessä ryhmässämme ja ehti soittaa liittojohdolle useammankin neuvoa-antavan puhelun. Viimeisellä yhteydenotollaan Ville totesi joutuvansa hiljentymään hetkeksi, mutta lupasi palata linjoille heti, kun tilanne helpottaa.
Sitä puhelua jään liiton puheenjohtajana odottamaan. Villen kädenjälki ja perintö ei kuitenkaan haihdu koskaan. Kuten ei myöskään arvostus hänen työtään ja viimeisintä uhraustaan kohtaan.
Lepää rauhassa, rakas aateystävä.
Viimeisten yhteydenottojen aikana Ville puhui erityisen vahvasti Ukrainassa taistelevien suomalaisten statuksesta ja tukijärjestelmästä kotimaassaan. Villen vahva toive oli, että nuorisojärjestömme jaksaisi muistuttaa ihmisiä näistä kysymyksistä. Villen tahtoa kunnioittaen linkitämme alle asiaa käsittelevän kannanottomme, sekä muutamia asian äärellä toimivia vapaaehtoisjärjestöjä.
