Aluksi, hyvää Aleksis Kiven ja suomalaisen kirjallisuuden päivää. Haluan pohtia tänä päivänä, mitä voimme oppia Kiven Seitsemästä veljeksestä. Traagisesti veljesten lähtökohdat elämään eivät olleet optimaaliset, koska heidän vanhempansa olivat menehtyneet. Vaikka he olivat perineet tilan, se oli rapistunut eikä tuottanut satoa. Heidän ensimmäinen virheensä oli kuitenkin koulutuksen välttely. Vaikka 1800-luvun opetusjärjestelmä tarjosi mahdollisuuden oppia lukemaan ja laskemaan, veljekset karttoivat sitä. Opetus I: Opiskele ja sivisty.
Toinen veljesten keskeinen virhe on riidanhakuisuus ja yleinen sekoilu. Heillä oli vakava auktoriteettiongelma ja valtava ego, jota oli helppo sohaista. Turhalla konfliktien etsimisellä ei saa paljoa aikaa. Se herättää vastapuolessa vain vahvan puolustusreaktion ja katkeruutta. Maailmassa mitään suurta ei ole koskaan saavutettu ilman yhteistyötä. Opetus II: Älä haasta turhaan riitaa. Ole aina nöyrä.
Lopuksi tärkein. Miten veljekset aluksi vastasivat maailman haasteisiin ja miten heistä lopulta tuli kelpo kansalaisia? Heidän ensimmäinen vastaus ongelmiinsa oli loputon pakeneminen. Pakeneminen ryypiskelyyn, tappeluihin ja fyysisesti Impivaaraan. Vaikka maailma tuntuu välillä olevan pahansuopa ja kylmä paikka, tulisi aina löytää toivo. Toivo on harras odotus siitä, että jotakin suotuisaa tapahtuu, vaikka siltä ei aina tuntuisikaan. Seitsemän veljestä lopulta palasi Jukolaan Impivaarasta ja kohtasi maailman. Silloin hyviä asioita alkoi tapahtumaan. Opetus III: Älä pakene, sulkeudu tai menetä toivoa.